AUTUMN VIBES

Pari viikkoa vierähtänyt edellisestä kerrasta, ihan hullua kuinka nopeasti viikot on joulun jälkeen sujahdelleet menemään. Virallisesti täällä alkoi syksy jo neljä viikkoa sitten 1.3., mutta oikeastaan vasta pari viikkoa sitten ilma muuttui yhtäkkiä yhdessä yössä syksyiseksi. Yhtenä hetkenä oltiin biitsillä ja toisena vettä sitten satoikin viikon putkeen. Päivä on lyhentynyt jo huomattavasti kummastakin päästä, kun aurinko nousee vasta seitsemän jälkeen ja laskee jo vähän ennen seitsemää illalla. Aamut on pimeyden lisäksi myös paljon viileämpiä, ja monena aamuna on saanut vetää pitkää housua ja villasukkaa jalkaan. On täällä lämpöasteita kuitenkin ollut vielä 20-25, joinakin päivinä enemmänkin, mutta jotenkin ilma ei silti ole enää samalla tavalla lämmin. Mutta en valita yhtään, kyllä sitä kesää jo saatiinkin monen Suomen kesän edestä!!

Oon aina tykännyt syksystä, viime vuosina vielä enemmän, mutta täällä oon tajunnut kuinka tärkeä osa vuotta se vuoden aika mulle on. Nyt vaan tuntuu jotenkin väärältä kun tätä 'syksyä' ei seuraakaan lumi ja joulunodotus vaan kesä Suomessa... Tekis niin paljon mieli ostaa tänne myyntiin tulleita villapaitoja ja kaulahuiveja ja pipoja! No vielä muutama kuukausi..

Parin viikkoa sitten mulla oli alkamassa viimeinen oikea työviikko, tämä sen takia että family lähti grandma'n 80-vuotisjuhlia viettämään etelään. Olinkin yksin kotona viikon verran, tosin perheen uusi au pair muutti meille asumaan puolessa välissä, kun asiat eivät olleet edellisessä perheessä sujuneet ihan suunnitelmien mukaan. Nauroinkin että tämä perhe ei ole animal rescue vaan au pair rescue :D

mukaanhan lähti siis thermomixin lisäksi taas mm. slowcooker, lentopalloverkko, potkulaudat, kajakki, surffilaudat, polkupyörät....

Loman aikana kävin salilla ja joogailemassa ja viimeisellä joka maanantaisella boxingtunnilla, kävin huonetta ja tavaroita roskiin/myyntiin/mukaan -taktiikalla läpi, kävin leffassa Sinin kanssa ja nautin vaan omasta rauhasta. Yks päivä kävin kävelyllä ja kuvailemassa tuossa parinsadan metrin päässä sijaitsevalla purolla (osa postauksen kuvista). Sitten viime torstaina Sinin perhe lähtikin reissuun ja vietin 'maanpaossa' kolme yötä siellä. Host dadin siskon perhe tuli meille yötä ja alkoi kuulostaa siltä että perheen 14-vuotias poika ja 16-vuotias tyttö joutuu molemmat nukkumaan kerrossängyn yläsängyssä tarjouduin lähtemään pois jaloista ja luovuttamaan sängyn viikonlopuksi.

Illan teema oli 'night without Harry Potter :D

Vieteltiin Sinillä Sinin ja Haleyn kanssa pääsiäistä perinteisesti Harry Pottereita katsomalla ja saatiinkin melkein kaikki katsottua! Oon niin onnellinen että ollaan löydetty toisemme ja meille kaikille oli täysin ok viettää toiseksi viimestä viikonloppua Sydneyssä yövaatteissa HP-maratoonia katsellessa ja juomalla teetä litratolkulla :D

Lauantaina käytiin Darling Harbourissa kreikkalaisessa ravintolassa syömässä ja sunnuntaiaamuna host mom haki mut easter egg huntiin kotiin. Eilinen menikin sitten syödessä taukoamatta ja SUPpaillessa, ihana rento familypäivä!

Puolimatkassa mulle tyrkättiin kyytiläinen mukaan ♥

piti kokeilla joogajuttuja laudalla :D innostin myös host dadin 14v siskonpojan kokeilemaan mukana!

Tänään käytiin brunssilla/lounaalla viimeistä kertaa Manlyn ruotsalaisessa Fika-kahvilassa. Tosi paljon ollut viimeaikoina vaan tällaisia 'viimeistä kertaa' juttuja, vaikka eipä sitä siltikään oikein käsitä että ne oikeasti on viimeisiä kertoja.

Muutamia juttuja vielä hoidettavana tässä ennen lähtöä tämän viikon aikana, esim. pankkitilin sulkeminen ja kaikenlaisten lippulappusten printtailua ja unohtuneiden tavaroiden ostelua. Ihan käsittämätöntä että tämä elämänvaihe, joka on ollut mun arkipäivää melkein 8 kuukautta on kohta ohi. Onneksi on paljon mukavia juttuja edessä!

Koitan saada tässä vielä ainakin tarkempaa reissusuunnitelmaa postattua ennen lähtöä!

♥ Elli

WHAT SURPRISED ME IN OZ

Kilometripostaus taas edessä, mutta pääsinpähän tästä ihme blogilukosta irti! Täältä pesee, luvassa taas virtuaali high five niille ketkä lukee loppuun asti. Kuvituksena valitettavasti taas vaan viimeaikoina kännykällä räpsittyjä kuvia.

QUEEN OF AUSTRALIA?

Tämä ensimmäinen on vähän nolo juttu, mutta hei, kuinka moni teistä muka tiesi että Australian virallinen valtionpäämies on edelleen Ison-Britannian kuningatar Elisabet II? Toivottavasti ei kovin moni, hävettää että asia selvis mulle vasta syksyllä... Asiasta on ilmeisesti järjestetty äänestyksiä, ja tietyt ryhmät olis jo enemmän kuin valmiita irtautumaan kokonaan Ison-Britannian vallan alta. Vissiin kuitenkin asia on oikeasti ajankohtainen vasta kun Briteissä valta siirtyy, eli kuningatar kuolee. Tuntuu tosi vanhanaikaiselta ja kummalliselta että Australian kokoinen maa on vielä jonkun toisen valtion 'holhouksessa' vaikka käytännössä Australia taitaa olla jo ihan itsenäinen pääministereineen päivineen.

Tähän liittyen Brittien vaikutus näkyy arkipäiväisissä asioissa todella paljon! Niin sanoissa (travelling, ei traveling), katujen nimissä ja paikoissa (Queen Victoria Building, Hyde park, Liverpool st) ja tavoissa (joulunvietto). Amerikkalaisen ystävämme mukaan täällä puhutaan myös paljon vanhatavammin, kuin Amerikassa, johtuu varmaan myös samasta asiasta.

açai bowl brekkie / hullu ananas / tyttöjä odottelemassa

SWEATER WEATHER

Koettiin aikamoinen shokki elokuussa kun tajuttiin että täällähän on oikeasti kylmä. Varsinkin yöt oli oikeasti tosi viileitä ja illat samaten! Kun paikalliset kertoivat kesän alkavan aikaisintaan marraskuussa, käytännössä vasta joulukuussa, pyörittelin vähän silmiä, mutta näin se oikeasti oli! Sitä aiemmin oli toki monia yksittäisiä tosi kuumia päiviä, mutta jatkuva helle on sijoittunut kyllä joulu-helmikuulle. Hauska juttu myös se, miten täällä on tarkat päivämäärät vuodenaikojen vaihtumiselle, esim kesä alkaa 1.12. ja huomenna 1.3. siirrytään syksyyn.

chinatownin friday night marketeilla / tämän päivän hullun boxing treenin jälkeen / ei voitu vastustaa...

NEW BEST FRIENDS

Kun asuin vielä Balgowlahissa, ei siellä juuri ötökän elämää näkynyt. Mitäs sitten tapahtuikaan kesän alkaessa? Vähintään kerran päivässä saa talosta heittää kutsumattomia vieraita pihalle (hämähäkkejä, torakoita ja muita mönkijöitä). Vieläkään en kyllä täysin käsitä hämähäkkien myrkyllisyyttä, enkä osaa niitä tarpeeksi pelätä. Vielä muinoin villissä nuoruudessa (pari kuukautta sitten), kun mulla oli tapana hyppiä penkeille joka kerta vaarattomankin hämähäkin tavatessa, ei host perhe oikein tajunnut mitä pelkään. Eihän myrkyttömissä hämähäkeissä edes ole mitään pelättävää! Koitin siinä sitten sopertaa ettei se ole se pointti vaan se että ne on ällöttäviä. Nykyään nuo vipeltäjät aiheuttaa pelkoreaktion sijasta raivoa, pistää nimittäin vähän ärsyttämään kun kaikessa rauhassa koittaa ottaa aurinkoa altaalla ja silmäkulmasta näkee aidan alla roikkuvat red back spidersit (klik!), joka on siis sijoitettu luokkaan deadly & dangerous. Useammin kuin kerran olen ollut jahdissa myrkkysuihkeen, muovilapion ja lasten uimalaudan kanssa.

Tänään just aamulla pojat ilmotti meillä olevan kuolleen torakan sisällä talossa, yhtään mukisematta otin rikkalapion ja heitin tyypin pihalle, go me! Kävi kyllä ilmi että se ovela p*skiainen oli leikkinyt kuollutta selällään, samaa se tuolla tekee pihalla edelleen. (Voiko joku googlettaa onko tämä yleistä toimintaa torakoille??)

Mutta siis pointti oli se, että Suomessa ei mua enää taida hetkauttaa minkään valtakunnan mönkijät, kaikki minut tuntevat varmaan tajuaa kuinka suuri askel ja muutos tämä on.

:D biitsille menossa / Long Reef beach / viime lauantaina 

MONEY MONEY MONEY

Käteisen käytön yleisyys oli myös yksi asia, joka pääsi vähän yllättämään. Monissa kahviloissa ei kortinkäyttömahdollisuutta edes ole, ja jos on, on minimikäyttö ilman lisämaksua monesti $10-15. Ravintoloissa ja kahviloissa, joissa tilaus maksetaan jälkikäteen, on yleensä myös maininta NO SPLIT BILLS. Tätä me on monta kertaa ihmetelty, ei olisi iso vaiva ravintolalle ottaa jokaiselta maksu erikseen, mutta esim viiden hengen seurueelle iso helpotus kun kenenkään ei yksinään tarvitse maksaa koko laskua. Täällä myös ravintoloissa ja kahviloissa on n. 10% lisä public holidaynä ja joissakin myös sunnuntaisin. Tippiä ei sen sijaan odoteta annettavan. Pienenä knoppitietona myös se, että Australian dollareiden kanssa voit mennä vaikka iltauinnille, ne on nimittäin valmistettu muovista!

J:n kanssa pyöräilemässä ja syöttämässä ankkoja

TRAFFIC

Liikenteessä on monia hauskoja juttuja, mutta sen aggressiivisuus tuli kyllä vähän shokkina! Suomessa tuntuu että tööttiä säästellään viimeiseksi keinoksi ilmaista mielipide, ja monesti kun sitä kerrankin haluaisi käyttää ei edes muista mistä se löytyy. Täällä on äänimerkki ja keskisormi tullut tutuksi niin itseen kohdistettuna kuin itse käytettynäkin. Toisaalta täällä sovelletaan myös omia liikennesääntöjä ja etuajo-oikeuksia ruuhkatilanteissa, ja kättä nostellaan kiitokseksi joka välissä. Kumpikin näistä johtuu kyllä varmaan myös siitä tosiasiasta että liikenne nyt vaan on vilkkaampaa täällä kuin Suomessa. Liikenteestä vois täällä paljon ajelevana kirjoittaa vaikka oman postauksen verran, mutta tähän väliin vielä pakko laittaa linkki (klik!) meidän ikisuosikki liikennemerkistä, jonka saattaa kohdata vaikkapa keskellä highwaytä, jossa ei edes kääntymismahdollisuutta ole.

Toisaalta kaikkeen tähän on sopeutunut tosi hyvin, ja Suomessa ajelen varmaan onnellisesti toinen käsi valmiina töötillä vääräänsuuntaan liikenneympyröissä ja suomalaisen näkökulmasta vilkkua päättömästi käytellen (edit: pyyhkijät viuhuen). Onneksi meitä on sitten Oulun suunnalla kaksi.

Bensa ja diesel on täällä tosi halpaa, esim. diesellitra maksaa tällä hetkellä alle $1.2, eli noin 0.80 euroa.

Hannan 'farewell' dinnerillä ♥

PEOPLE

Aasialaisten paljous. Olin toki kuullut tästä aiemmin mutta ei sitä oikein voi tajuta ennen kuin viettää päivän cityssä. Toistan varmaan itseäni, mutta erään aasialaisen sanoin "we Asians, we are everywhere!". Jätän tämän aiheen nyt tähän ennenkuin avaan sanaisen arkkuni tästä ihmisryhmästä.

Myös se yllätti, miten paljon Sydneyssä onkaan muualta tulijoita. Monet näistäkin ihmisistä on tulleet tänne samaa reittiä kuin minä, ja jääneet sille tielleen. Onkin todennäköisempää, että tyyppi kelle puhut on jostain muualta kuin Ausseista. Siksipä kysymykset "where are you from" ja "what are you doing here" eivät ole yhtään tungettelevia tai töykeitä vaan täysin arkipäiväisiä. Sivuhuomautus numero 63, ihmiset muuten aika nopeasti bongaa sen, ettet ole täältä. Aina ei tarvi sanoa kuin hello tai thank you ja aletaan veikkailemaan kotimaata. Useimmiten veikkaus on Ruotsi! Enkä edes loukkaannu, päin vastoin, siellähän on kaikki vähän paremmin, ihmiset kauniimpia ja kaikki parhaat jutut tulee sieltä. (saksalaisella Aldilla (vrt. Lidl) on muuten mainos ruotsalaisesta alkoholimerkistä: "As Swedish as meatballs and sauna". Ikuinen katkeruus.)

Tuntuu muuten, että ihmiset on täällä todella hyvässä kunnossa, harvemmin näkee ketään ylipainoista. Täällä toki on paljon kovemmat paineet olla rantakunnossa, kun biitsikausi on päällä suurimman osan vuodesta. Tähän liittyen vietin varmaan herkuttomimmat joulun välipäivät ikinä, otan kyllä kaiken ilon irti ensi vuonna kun 27. päivä voi hautautua villapaitoihin bikineiden sijasta.

viime perjantaina swimming lessoneissa, J:llä muuten mun joululahjapaita ja lippis päällä!

GOOD OLD OZ

Australian jälkeenjääneisyys joissain asioissa, muutamia mainitakseni internet (ei tietoakaan Elisan topless internetistä ja luonnollisestikin sateella netti (ja bussit) on hitaampia (edit 2: bussit on myös hitaampia kun aurinko paistaa)), talojen rakentaminen, just se edellä mainittu käteisen käytön suosiminen ja musiikin ja leffojen myöhä rantautuminen tänne, Toisaalta just esim. tuota rakennustekniikkaa ei edes tarvi kehittää, tässä ilmastossa kun on ihan ok, että ulko-oven ja lattian välissä on sentin tai jopa parin rako ja seinät on paperia. Täällä tosin ei kuulemma kaikissa uusissakaan rakennuksissa ole edes ilmastointia.

ei mee päivääkään ilman ettei jompikumpi pojista poimis mulle kukan esim. koulumatkalla ♥ / Manly beach / ♥

BAREFOOT PEOPLE

Tämä asia oli ihan odotettavissa, mutta silti se yllätti, nimittäin avojaloin kulkeminen. Nykyään teen sitä itsekin ja on enemmän kuin normaalia mennä bussiin tai vaatekauppaan varpasillaan. Surffilautoja raahataan myös niin bussissa kuin pyörään viritetyissä telineissä. Täällä surffaa tai suppaa KAIKKI.

Näitä juttuja tulee mieleen varmaan monia myöhemminkin, mutta tässä nyt muutamia.

Energistä maanantaita tyypit!!

 ♥ Elli

P.S. Meidän suvun superisomummi olisi eilen täyttänyt 100v. Kuvien ja pikkulintujen laulun perusteella teillä oli hyvät festarit!! Wish I could've been there ♥

HOW'S IT GOING

Näitä kauniita iltoja tulee ikävä...

Noniin ensinnäkin nyt on sitten siirrytty virallisesti pois teini-iästä. Tuntuuko vanhalta? Kerrankin voin sanoa että tuntuu!!

Ekaa kertaa pääsin viettämään synttäreitä keskellä kesää ja mun synttäripäiväksi sattuikin ihan mukavat noin 30 asteen lämpötilat. Sain aamulla ilmapallojen saattelemana onnittelulaulut ja muutamat onnittelut kotisuomesta ja kavereilta täältä, mutta muuten työpäivä mentiin normirutiinilla. Iltapäivällä sen sijaan vanhemmat tulivat aikaisemmin kotiin, pakattiin pelit ja vehkeet ja Sini autoon ja ajettiin läheiselle Narrabeen lakelle, jossa käytiin suppailemassa, kajakoimassa ja uimassa. Kun silmistänsä sulki pois vedessä uiskentelevat jättiläishaikarat, veden uskomattoman lämpötilan, palmut, englannin kielen ja kellon- ja vuodenajan, ja keskittyi niiden sijasta sini(sorsi)in, tyyneen järveen, hiljalleen laskevaan aurinkoon ja vedessä lillumiseen, tuntui melkein juhannusyön pulahdukselta, sauna vaan puuttui. Tämän jälkeen suunnattiin syömään thairuokaa kynttiläjätskiannoksineen ja sain perheeltä päivän kolmannen onnittelulaulun. Sain myös vihdoin thongsit (varmuuden vuoksi korostan tän edelleen tarkottavan varvassandaaleja) näin lähes puolen vuoden ausseilun jälkeen, oli jo aikakin sanon minä (ja moni muu täällä)!

Aussie family ja lähes perheenjäsen Sini - Poikien väliaikashow madagascar-teemalla

Iltapäivällä sain myös ihanan yllätyksen kun ovella odotti kaunis kukkakimppu poikaystävältä. Ja aamullahan heräsin 15 minuuttia etuajassa että ehdin avata Suomesta tulleen paketin. Kiitos vielä kaikille onnitteluista, mulla on täällä tosi ihana kokemus taas takana. Ei sitä joka päivä täytä 20 Australiassa!

Lauantaina mentiin sitten juhlistaan mun synttäreitä tyttöjen kans ensin Manlyyn beachille ja myöhemmin Shelly beachille meidän ensimmäiseen beach barbieen! Taas tuli sitte siinä vaiheessa mieleen kun ruuat oli jo ostettu että osaako joku meistä grillata, mutta hyvin onnistu!

Ystävänpäivän kunniaksi käytiin Hannan kanssa romanttisilla treffeillä katsomassa The Notebook Bondin Ben&Jerry's ulkoilmaelokuvateatterissa ja sitä ennen syömässä fish'n chips puoliksi. Sunnuntai oli tosi helteinen, mutta samantien kun leffa alkoi, alkoi myös sade ja ukkosmyrsky. Sade loppui lyhyeen mutta salamoiden välkettä jatkui koko leffan ajan, onneksi ei ollut mikään kauhueffa :D Kerrankin jotakin suhtkoht normaalia ystävänpäivään, edellisinä vuosina se onkin mennyt abiristeillessä tai tanssiessa vanhoja.

Niin ja käytiinhän me reilu viikko sitten Sinin kanssa kajakoimassa! Sain lahjakortin sinne joululahjaksi familyltä ja oli kyllä ihan hieno kokemus kajakoida menemään mm. oopperatalon vieressä!

Tällä hetkellä au paireilua on jäljellä alle 50 päivää, työpäiviä alle 30. Huhtikuun 4. päivä ja Uusi-Seelanti ei voi tulla yhtään liian aikaisin, mutta varmasti 1,5 kuukauden reissailujen jälkeen ollaan Sinin kanssa kumpikin enemmän kuin valmiita astumaan takaisin äidin ruokapatojen äärelle. Ei sillä etten jo nyt sinne ikävöis ♥

Tuosta reissusta voisinkin kirjoitella sitten lähempänä vähän tarkempaa matkasuunnitelmaa, mutta karkeasti reitti menee näin: Uusi-Seelanti - Australian East Coast - Bali - Kuala Lumpur - Thaimaa - Singapore - Suomi. Uuteen-Seelantiin lähdetään Amerikan vahvistus Haleyn kanssa ja Hannakin siellä kulmilla pyörii samoihin aikoihin, muuten reissaillaan Sinin kanssa kahdestaan. Aika hyvin ollaan saatu suunnitelmat tehtyä yhteisymmärryksessä! Asiaa helpottaa huomattavasti se, että kumpikin ollaan niin suunnitelmallisia ja halutaan kokea ja nähdä mahdollisimman paljon, eikä vaan maata rannalla ja bilettää (niinkuin monet backpackerit tuntuu tekevän). Meidän suurinta hupia viimeiset kolme kuukautta on olleet lauantai-illan (tai minkä vaan illan. Tai aamun.) budjettiriihet :D

Nyt ei oo mitään sen isompia juttuja tapahtunut, eikä oikeastaan kyllä varmaan ennen lähtöä tapahdukkaan, alkaa olla Sydneyn bucket list koluttu läpi. Tuleva viikonloppu on Hannan viimeinen (nyyh), joten taidetaan käydä dinnerillä ja aamupalalla Hannan toiveiden mukaisesti. Muuten seuraavina viikonloppuina koitetaan nauttia biitsikeleistä ja niistä muutamista must do -pikkujutuista mitä on jäljellä, esim. muutamia markkinoita ja picnicejä.

Tässä nyt vähän tällainen sekalainen kuulumispostaus, mutta sainpahan vihdoin taas kirjoitettua. Mukavaa loppuviikkoa ihmiset!

♥ Elli

DO YOU SPEAK ENGLISH?

Ennen tänne tuloa oli ihan muutama asia mitä stressata. No siinä kävi sitten niin etten muistanut edes stressata 'vieraan' kielen puhumista kuin vasta paria viikkoa ennen lähtöä. Eniten jostain syystä jännitti automatka lentokentältä uuteen kotiin ja käytiinki Sinin kanssa muutamaankin otteeseen läpi miten siinä todennäköisesti tulee käymään (huom. jostain syystä aina näissä kuvitelluissa keskusteluissa Sini ja minä puhuttiin intialaisella aksentilla :D).

Koin itse varsinkin lukioaikana olleeni aikalailla vahvaa keskitasoa englannin kielessä, mutta tänne tullessa sitä vasta tajusi kuinka kova taso ja vaatimukset Suomessa on. Omasta kielitasostaan huolissaan olevat, älkää murehtiko turhaa, olette parempia kuin luulettekaan!! Alkuvaiheessa sainkin monesti kuulla kuinka hyvää englannin puhumiseni oli vaikka tuntui että lähinnä mongersin menemään suomalaisten urheilijoiden tyyliin. Noista kommenteista saikin ihan hirveästi lisää itseluottamusta!

Aluksi tuntui, että moni asia jäi sanomatta, koska a) kun olin saanut lauseen muotoiltua päässä, oltiin jo siirrytty seuraavaan aiheeseen tai b) en kokenut asiani olevan niin tärkeä että jaksaisin alkaa miettimään, miten sen ilmaisisi. Myöhemmin onneksi tajusin, että parempi vaan alkaa puhumaan vaikkei oikein tiedä mihin lopulta päätyy. Samalla tyylillä mennään siis kuin suomeksikin :D

kohteliaisuusjutuissa oli myös vähän opeteltavaa :D

Oon oppinut paljon uusia sanoja, sellaisia jota ei koulussa opeteta, puhumattakaan sanonnoista. Lisäksi aussiaksentti pääsee tarttumaan väkisinkin, näin aluksi yksittäisten sanojen kautta. Ja mikä rikkaus onkaan tuntea niin paljon ihmisiä eri maista, jotka puhuvat kaikki englantia omalla ihanalla tavallaan! Taitaakin mun englannin kieli olla yksi sekamelska tämän vuoden jälkeen :D

Puhumisen lisäksi englanti alkaa tulla myös alitajuntaan, monesti ajattelen englanniksi ja voin vaikka vannoa että näin yhden unen englanniksi. Suomea puhuessa meinaa joka kolmas sana olla enkkua tai joku finglish-väännös. Vaikeinta onkin vaihdella englannin ja suomen kielen välillä! Jotkut sellaiset sanat, jotka on tottunut sanomaan aina englanniksi on vaan paljon helpompaa jatkaa samalla linjalla suomea puhuttaessakin, esimerkiksi drop off ja pick up.

Siitä aussienglannista sen verran, että täällä lyhennetään kaikki mahdolliset (breakfast - brekkie, sunglasses - sunnies, presents - pressies) ja mahdottomat sanat (afternoon - arvo, public holidays - pub hols). Ehkä isoin yksittäinen asia mikä erottaa australianenglannin muista, varsinkin amerikanenglannista, on -er päätteen lausuminen a:na (water - 'wota', summer - 'samma'). Aussienglanti on tosi letkeää, vaikka siinä onkin paljon vaikutteita brittienglannista. Haha tämäpä tällaisena varsin vakavasti otettavan empiirisen kielitutkimuksen yhteenvetona!

Tämä taitaa olla yksi mun lempparilausahduksista tällä hetkellä. Ja aika tottahan tuo on, ei sitä itse aina muista edes ajatella, kuinka arvokasta on osata puhua useampaa kieltä. Englanninkielisten kun ei yleensä yksinkertaisesti tarvitse opetella muita kieliä. Täällä ollaankin ihmetelty ihan huuli pyöreänä Suomen koulutusjärjestelmää, joka on mahdollistanut munkin yhteensä neljän kielen (ainakin jonkinlaisen) osaamisen.

Tärkeintä englannin puhumisen kehittymisen kannalta ei kuitenkaan ole uusien sanojen oppiminen tai lausumisen kehittyminen, vaan itseluottamus. Ennen esimerkiksi ulkomailla ravintolassa tilausta tehdessä kävin oman puheenvuoron päässä läpi varmaan 15 kertaa ettei vaan menisi pieleen (puheenvuorolla tarkoitan esim. lausetta 'water, please'). Tämän vuoden jälkeen minkäänlainen arkipäivän englanninkielinen tilanne ei varmasti aiheuta sykkeen nousua. Erinäisiä asioita englanniksi hoidettuani tuntuu esimerkiksi vakuutusasioiden, lääkärikäyntien tai muiden 'vaikeiden' asioiden hoitaminen suomeksi ihan lastenleikiltä. Voin nimittäin kertoa että ei ollut aivan helppoa käyttää lasta lääkärissä, kun kenelläkään ei ollut hajuakaan mikä oli vialla, eikä oma lääketieteellinen sanasto ole ihan parhaimmasta päästä :D

Tämä on yksi niistä arvokkaista asioista mitä saan tästä kokemuksesta. Tästä on varmasti hyötyä opiskeluissa ja töiden hakemisessa, samanlaista varmuutta keskusteluun ei varmasti saa vaan koulunpenkillä istumalla!

♥ Elli

P.S. Parasta on yrittää opettaa jollekin suomea...

DAY WITH ME

Oon pitkittänyt tän postauksen kirjottamista, kun oon muka odotellut normaalia päivää josta kirjoittaa. Tajusin sitten viime viikolla että ehkei mulla täällä olekaan 'normaaleja' päiviä, kaikki on jollain tavalla erilaisia. Se onkin yks tän työn hyvistä puolista!

Au pairin työstä sen verran, että vaikka se omalla tavallaan melko helppoa onkin, on sekin kuitenkin työtä. Joinakin päivinä tuntuu ihan ylitsepääsemättömän raskaalta olla lasten kanssa, mutta useimmiten päivät vilahtaa nopeasti! Työaikoja ei kannata liiaksi jäädä tuijottamaan: mullakin on kolmena päivänä viikosta oon töissä 7-18, ja kahtena muuten saman, mutta vapaalla koulupäivän ajan. Päivät on siis melko pitkiä, mutta harvalle työpaikalle voi nousta sängystä sinä kellonlyömänä, kun työpäivä alkaa ja hengailla ensimmäiset tunnit yökkäreissä. Saan myös itse suunnitella kaikki aktiviteetit, ja ne onkin helppo muokata sellaiseksi, että itselläkin on mukavaa. Esimerkiksi playdateilla ei edes huomaa olevansa töissä, kun parhaassa tapauksessa lapset leikkivät keskenään monta tuntia ja voi vaan höpötellä toisen au pairin kanssa!

No mutta sitten asiaan, tässäpä mun viime viikon perjantaipäivä!

6.45 Herätyskello soi. Aluksi heräsin puolituntia ennen töiden alkua, nyt vartti riittää. Luen yön aikana tulleet viestit ja selaan kaikki sosiaaliset mediat (Instagram, Snapchat, Facebook, Bloglovin)

7.00 Nousen ylös ja koitan olla keittiössä tasan aikoihin. Periaatteessa se ei ole niin viiden minuutin päälle, mutta tykkään olla ajoissa. Pojat on yleensä olleet hereillä jo jonkun aikaa. Dad on jo lähtenyt bussilla töihin ja mom lähtee jossain vaiheessa aamua. Vanhemman lapsen pitää ottaa yksi vastustuskykyä ja bakteerikantaa parantava lääke 15 minuuttia ennen syömistä, joten annan sen heti seitsemältä. Jos tiskikone on täynnä, tyhjennän sen.

7.15 Smoothien aika! Joka aamuun kuuluu vihersmoothie ( lehtikaalta, ananasta, banaania, chlorellaa, jotain toista vihreää jauhetta, kookosvettä ja jääpaloja). Ennen smoothieta annan W:lle loput 'lääkkeet'. Teen aamupalaa ja pakkaan lunchboxin W:lle. Aamupalaksi tänään cornflakeseja ja banaania!

8.00 Tänään oltiin nopeita aamupalan kanssa. Patistan W:tä pesemään kasvot ja hampaat, sekä vaihtamaan koulupuvun päälle. Tässä voi mennä hyvinkin puoli tuntia, mikä raastaa joka aamu mun hermoja. J tarvii vielä apua näissä, joten samalla auttelen häntä. Täksi päiväksi on luvattu 35 astetta, aurinkorasvan vuoro!

8.35 Pakkaan lapset ja koulurepun autoon. Ajellaan koululle ja etsitään parkkipaikka mahdollisimman läheltä.

8.50 Koulu alkaa, ajellaan takaisin kotiin J:n kanssa.

9.00 Kotona taas, laitan pyykkikoneen pyörimään ja märät vaatteet narulle.

9.10 Pakkaan eväät ja uikkarit, pyyhkeet ja aurinkorasvan. J:llä on ollut vähän nuhaa, kerrankin muistan pakata myös nenäliinat!

9:30 Autossa taas. Ajellaan Dee Why beachille, koska siellä on hyvä lasten uima-allas ja iso leikkikenttä. Uiskennellaan altaassa puolisen tuntia ja sen jälkeen mennään leikkikentälle leikkimään ja syömään aikaista picniclounasta.

12.00 Ajellaan kotiin ja toivoisin että J nukahtaisi jo autossa. Tänään siivooja tulee 13 aikoihin, siksi ollaan aikataulusta vähän edellä lounaineen ja päiväunineen. Laitan J:n päiväunille, jonka aikana lueskelen itse kirjaa uima-altaalla ja syön vähän välipalaa.

13.00 Pakkaan W:n uimakoulurepun ja uudet eväät. Ollaan sovittu että tavataan Sini ja Sinin tyttö M Collaroyn playgroundilla, koska meidän pitää lähteä maanpakoon siivoojan tieltä.

J ja M on niin söpöjä yhdessä!

14.15 Ajellaan kodin kautta koululle hakemaan W, koska unohdin W:n vaihtovaatteet...

14.50 Koulu loppuu. Ajellaan uimakoululle, joka on samassa rakennuksessa mun salin kanssa.

15.30-16.00 W:n uimakoulu

16.30 Kotona taas! Normaalisti alkaisin laittamaan dinneriä, mutta tällä kertaa mom ja pojat ovat menossa sushitrainiin, koska dad on firman pikkujouluissa. Annan pojille välipalaa ja laitan pyykit narulle ja otan vanhat sisälle.

17.30 Mom tulee kotiin ja laittaudun nopeasti. Ennen kuutta ollaankin jo autossa, pojat ja mom nakkaavat minut bussipysäkille Manlyn joululaulutapahtumaan ja menevät itse syömään!

Tämmöinen työpäivä mulla perjantaina, ei valittamista! Ilta vietettiin Hannan ja Haleyn kanssa Manlyssä joulutapahtumassa.

Ihana vaaleanpunainen Manly beach perjantai-iltana.

Huomenna onkin viimeinen koulupäivä, jonka jälkeen alkaa 6 viikon school holidays! Tämähän tietää au pairien burn outia, kun kaikki lapset ovat joka päivä kotona... Onneksi välissä on myös meillä joululomaa!

♥ Elli

PEOPLE

Ihan aluksi haluan jokaikisen lukevan Hannan tämän postauksen itsenäisyyspäivästä. Hanna kiteytti oikeastaan kaiken mitä itsekin eilispäivänä olisin Suomen kunniaksi halunnut sanoa, joten sen sijaan että koittaisin kirjoittaa samaa asiaa omin sanoin, lukekaa ihanan Hannan kirjoittama teksti Suomesta. Onnea Suomi 98 vuotta ♥

Kiitospäivä meni jo, mutta haluaisin omistaa yhden kokonaisen postauksen kiitollisuudelle siitä, kuinka paljon erilaisia ihmisiä olen saanut täällä tavata ja joista osaa voin täydestä sydämestä kutsua loppuelämäni ajan ystävikseni.

Monen au pairin, tai ylipäänsä ulkomaille muuttavan suurimpana pelkona tuntuu olevan ystävien/seuran/tuttavien löytäminen. Omasta kokemuksesta voin sanoa että ihmisiin tutustuminen ei KOSKAAN ole ollut näin helppoa kuin näiden viimeisen melkein neljän kuukauden aikana. Olen tavannut kymmenittäin au paireja eri maista ympäri maailmaa. Tietenkin suurin osa on jäänyt vain tuttaviksi tai sen hetken kanssani jakaneiksi ihmisiksi. Joka tapauksessa, voin sanoa että jokaiselta tapaamaltani ihmiseltä olen saanut jotain, jokaikiseltä. Vaikka heti kättelyssä olisin todennut ihmisen olevan aivan liian erilainen kuin itse olen ja tiennyt, ettei tästä todennäköisesti tule ystävyyttä syntymään, olen ainakin oppinut tunnistamaan minkälaisia ihmisiä haluan ympärilleni.

Olen saanut todella paljon uusia näkökulmia elämään ja tutustunut ja ystävystynyt sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en välttämättä puoli vuotta sitten olisi edes vaivautunut juttelemaan. Tässä asiassa olen kasvanut aivan hirveän paljon, enkä usko paluuta takaisin entiseen olevan.

On todella kummallinen tunne, kun aivan eri maailmankolkasta kotoisin oleva ihminen onkin yhtäkkiä niin itsesi tyyppinen ihminen. Joistakin sen huomaa heti, joistakin jonkin ajan päästä. Täällä myöskään ikä ei todellakaan ole muuta kuin numeroita, yleensä jos jonkun vanhemman tytön kanssa ei klikkaa, on syynä jokin muu kuin ikä. Suurin osa omista ystävistäni on toki Suomessakin ollut aina muutaman vuoden vanhempia, niin myös täälläkin. Se, että ihmiset tulevat tänne au paireiksi eri ikäisinä johtuu suurimmaksi osaksi varmaankin erilaisista koulutusjärjestelmistä. Suurin osa suomalaisista tuntuu olevan 19-20-vuotiaita, mutta esimerkiksi kanadalaiset ja amerikkalaiset usein muutamia vuosia vanhempia. Suomessa kun oikeastaan ainoa järkevä väli lähteä au pairiksi taitaa olla lukion jälkeisinä vuosina.

Sitä ei oikein aina itsekään muista kuinka paljon muitakin ihmisiä tämän vuoden aikana elämäänsä saa muiden au pairien lisäksi.

Ensimmäisenä tottakai mieleen tulee host family. Edellisessä perheessä asuessani en todellakaan olisi ikinä voinut kuvitella sanovani hostfamilyä perhettä 'toiseksi perheekseni'. Nyt on tilanne aivan toinen. Olen todellakin osa tätä perhettä, ja nytkin kun kirjoitan tätä sängyn pohjalta aivan kamalassa flunssassa, on koko perhe pitänyt minusta huolta kuin omasta lapsestaan. Lisäksi koen olevani osa koko tämän perheen sukua, mikä tuntuu todella hyvältä. Hostmomin äidin olen tavannut jo useaan otteeseen ja tullaan erittäin hyvin toimeen hänen, sekä hostmomin isän kanssa. Lisäksi hostdadin äiti hieman kauempaa on tällähetkellä viikon ajan täällä kyläilemässä, ja voi miten inspiroiva ihminen hän onkaan! Kyseessä on siis kahdeksankymppinen maailmanmatkaaja, joka oli juuri Etelä-Afrikassa bestiksensä kanssa. Olen kuullut niin hienoja tarinoita hänen elämästään ja kun näkee kuvan tämän ikäisestä ihmisestä ratsastamassa jättimäisellä afrikan norsulla leveä hymy kasvoillaan pitäen tiukasti kiinni edessä istuvan safaroppaan vyötäröstä, ei voi muuta kuin olla vaikuttunut. Kaikki perheen isovanhemmat tuovat kovasti mieleen omat mummit ja vaarin ♥

Oman perheen lisäksi sekä Sinillä että minulla on täällä tavallaan myös toiset perheet, nimittäin toistemme hostfamilyt. Olemme kumpikin koska tahansa tervetulleita toisen luoksi kylään, tai vaikkapa yöksi oli se sitten keskellä viikkoa tai viikonloppuna. Sinin perhe kutsui minut heidän kanssaan joululounaallekin, koska kuulemma olen osa heidän perhettään. Eräs perjantai-ilta me taas vietettiin täällä meillä, kun juhlimme perhetuttavan poispääsyä sairaalasta ja hänen vaimonsa synttäreitä erittäin sekalaisella seurakunnalla, joka oli kuin suoraan Mondern Family -tvsarjasta.

Viime lauantaina meillä oli isot juhlat, nimittäin W:n 6-vuotissynttärit. Edellämainittujen isovanhempien lisäksi tapasin juhlissa

♥ kuubalaisen, juuri naimisiin menneen tanssinopettajan ja hänen raskaana olevan vaimonsa
♥ aasialaisen naisparin ja heidän kaksospoikansa
♥ sairaalasta päässeen luusyövästä paranevan miehen
♥ pienen kohta neljävuotiaan pojan, joka sairastaa erittäin vakavaa synnynnäistä lihassairautta
♥ ja monia monia kauniita lapsia ja perheitä

Aina välillä sitä vaan herää siihen, kuinka suuri rikkaus on tutustua näin moniin erilaisiin ihmisiin. Tiedän, että Suomeen palattuani voin todellakin sanoa minulla olevan toinen perhe täällä Australiassa oman rakkaan Suomi-perheeni lisäksi.

♥ Elli

JERVIS BAY

Tästä tarinasta tulee pitkä kuin nälkävuosi, joten ottakaa kuvanmukainen asento ja nauttikaa!!

Viime viikonlopusta piti tulla alunperin ihan normaali, dinneriä ja ehkä lauantai-iltana ulos Manlyyn, ja sunnuntaina sitten perinteinen citypäivä. Hostmom kuitenkin kyseli keskiviikkona suunnitelmia ja päädyttiin puhumaan kaikista paikoista joissa haluttaisiin käydä. Ykkösenä mulla listalla oli tällä hetkellä Jervis Bay, mutta tyttöjen kanssa oli ollut vähän vaikeuksia löytää kaikille sopivaa viikonloppua. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa hostmom sitten olikin suunnitellut Sinille ja mulle pienen viikonloppuroadtripin, johon sisältyi mm. yö autossa. Why not?

Kiama

Pienen sumplimisen jälkeen järjestyi auto käyttöön ja eikun lauantaiaamuna matkaan! Jervis Bay sijaitsee noin 3-3,5 tunnin ajomatkan päässä rannikkoa alaspäin ajettaessa. Jervis Bayn Hyams Beachilla sanotaan olevan whitest sand of the world ja tämähän me haluttiin päästä näkemään. Roadtrippiä me alettiin suunnittelemaan tarkemmin vasta autossa matkalla kohti määränpäätä, mikä ei siis ole sitten yhtään tyypillistä mulle tai Sinille. Molemmilla olikin pääasiassa vaan halu saada pieni irtiotto kotoa. Päätettiin suunnata Huskisson-nimiseen paikkaan Jervis Bayllä, jonka lähellä Hyams Beachkin sijaitsee.

Matkanteko kesti meillä vähän pidempään kuin navigaattori sanoi, sillä tämän uuden no worries -asenteen siivittäminä pysähdeltiin matkalla aina jos siltä tuntui. Pysähdyttiin muunmuassa pienessä Kiaman kylässä, jossa on turistinähtävyys nimeltä Blowhole. Napattiin siellä myös kahvit ja käytiin vessassa erään kahvilan melko yllättävässä toilettiratkaisussa :D

Sporttiset miehet ottakee yhteyttä!

normi vessaratkaisu kahvilalle!

Blowhole, huomatkaa mittasuhteet kuvan ihmisistä!

Perillä Huskissonissa ajettiin ensimmäiselle leirintäalueelle (ei ihan vielä oltu tarpeeksi rohkeita nukkumaan autossa ilman aitoja ympärillä) ja hyvällä tuurilla saatiin campingalueen viimeinen vapaa paikka. Ei nimittäin tiedetty etukäteen Huskissonissa olevan juuri sinä viikonloppuna Husky Triathlon, jonka takia majoitukset olivat melko tukossa! Campingalueella näkyi jos jonkinnäköisiä asumusviritelmiä, mutta muuten aikalailla sama meininki kuin Suomessa. Hyttyssavut haisemaan ja kortinpeluuta etuteltassa!

Lauantaina sitten vaan asetuttiin aloilleen ja kierreltiin paikkoja. Illalla vähän ennen auringonlaskua käytiin hakemassa fish&chipsit ja niiden, sekä loppujen matkaeväiden ja tottakai viinipullon kanssa suunnattiin romanttiselle rantapicnicille. Viihdyttiin rannalla siihen asti että pilkkopimeässä ei enää nähnyt edes omia ruumiinosia ja kylmäkin alkoi tulla. Kömmittiin sitten Hondan takapenkeille ja takakonttiin tehtyyn sänkyyn ja nukuttiin parhaat unet aikoihin! Muutaman kerran sai ovea aukoa ettei happi lopu, mutta suosittelen lämpimästi tätä asumisratkaisua kaikille budjettimatkailijoille ($16/hlö)!

Sunnuntaina mentiin aamiaiselle erääseen kylän kahviloista keskelle triathlonkuhinaa, jonka jälkeen suunnattiin White sand walkille ihailemaan mm. Hyams Beachia. Koettiin muutamia extremehetkiä off-reiteillä kallioilla hyppiessä kun tajuttiin osuneemme rapujen reviirille! Kuvat puhukoot sunnuntaipäivästä puolestaan.

aamunäkymät autosta, bongaa lintu!

Iltapäivällä mentiin vielä kiertelemään Booderee National Parkiin ja sitten illanedellä lähdettiin ajelemaan kotiin. Paluumatkakin otti oman aikansa, kun muutaman kerran valittiin vikareitti ja seuraava kääntymispaikka oli 21 km päässä. Ei kauheasti naurattanut kun siinä vaiheessa valkeni myös ettei Australiassa juurikaan käytetä katulamppuja vaikka rajoitus olisi 110 km/h. Matkalla ohitettiin myös tosi hauskannimisiä paikkoja, muunmuassa Bombo, Minnamurra ja Jamberoo (terkut Jambolle ♥).

Tällainen extempore-tyyppinen reissu oli niin mukavaa vaihtelua! Ihan hyvä oppia vähän tällaistakin asennetta sen ainaisen stressaamisen, suunnittelun ja organisoinnin lisäksi. Suurin osa reissuista tulee kyllä varmasti olemaan tasantarkkaan aikataulutettuja oman mielenrauhan säilyttämiseksi, mutta toivotaan että mukaan mahtuu vielä muutama tämänkin tyyppinen matka! Kuvien karsiminen oli todella vaikeaa, ja tottakai jälleen kerran paikka oli moninverroin ihmeellisempi paikanpäällä. Toivottavasti jotain tästä välittyi myös kuvista.

Ihanaa viikkoa rakkaat ystävät ja sukulaiset ja mahdolliset muut lukijat!♥

♥ Elli