REALITY OR JUST A SHOW?

Huom. saattaa sisältää juonipaljastuksia!!

Noniin, tuli se sitten tämäkin päivä kun vihdoin Ylen Au pairit Australiassa jaksot tuli ulos. Ajattelin nyt vähän avata ajatuksia tästä aiheesta kun liippaa kerrankin joku reality omaa elämää. Hauska sattuma, että sarjaan etsittiin just silloin au paireja kun itsekin aloin etsimään perhettä. Ei tosin sitten kertaakaan käynyt mielessä että itse hakisin ohjelmaan, ei kertaakaan.

Aluksi mietin, etten todellakaan voi katsoa yhden yhtä jaksoa realityä 'omasta elämästä', varsinkaan kun olin kuullut niin paljon kaikenlaista aikaisemmista kausista. Noh tässä sitä nyt sitten ollaan, kyyneleet silmissä viimeisen jakson jälkeen vähän reilu vuorokausi siitä kun kaikki jaksot ilmestyivät Yle Areenaan :D

Aloinkin katsomaan sarjaa vaan provosoitumismielessä (samoin kuin vaikka Temptation Islandia, uudet parit on nyt muuten julkistettu :D). Olin lukenut etukäteen juonipaljastuksia ja henkilökuvauksia, joiden perusteella koko sarja vaikutti melko epätoivoiselta jenkkityyliin pyrkivältä realitykyhäelmältä miestennielijöineen ja uskovaisine hihittelijöineen. Löytyypä sieltä yksinhuoltajaäitiperheessä työskentelevä poika-aupairikin! Salkkarimaisten juonipaljastusten (au pair deittailemassa toisen host isää, toisen au pairin host äiti deittailemassa samaa host isää, kissatappeluita...) jälkeen päätin että pakkohan tätä on alkaa seuraamaan ihan vaan viihdearvon takia. Ensivaikutelma tyypeistäkin oli kollegani Sinin sensuroimattomia sanoja lainatakseni: 'saatanan lahopäitä kaikki'.

Niille, joilta koko sarja on mennyt ohi, kyseessä on siis 9-osainen tositv neljästä au pairista Australian Sydneyssä, elikkäs samoissa maisemissa ollaan missä täällä itsekin pyörin. Juonipaljastusten jälkeen olin vähän kauhuissaan siitä, että nyt kaikki sukulaiset ja kaverit ja tutut luulee että tuollaista munkin elämä täällä on. Tavallaan oon kyllä jossain määrin kauhuissaan vieläkin :D Pakko nyt vähän kommentoida asioita, jotka mun mielestä ei täällä suurimmalla osalla au paireista ihan ole niin kuin sarjassa esitettiin.

Sarjassa neljästä au pairista kaksi vaihtoi perhettä ja yksi lopetti hommat kokonaan. Ottaen huomioon että heillä oli tavoitteena olla au pairina 3 kuukautta, on tämä mun mielestä hassua. Tuntuukin ettei nämä tytöt oikein olleet loppuun asti ajatelleet mitä se au pairin työ oikein on. Tai ehkä sitä sitten vaan oltiin julkisuuden perässä lähdetty vähän seikkailemaan au paireiksi tajuamatta miten paljon työ eroaa perjantai-iltojen babysittingtyöstä.

Toinen asia mikä mua järkytti oli se draaman määrä! Mun mielestä kun just se tässä au pairiudessa ja Australiassa olemisessa on ollut ihanaa, että täällä sitä turhaa säätämistä ei yksinkertaisesti ole! Täällä kun sun ei tarvi hengailla ihmisten kanssa joista et niin välitä, vaan voit valita ne ihmiset ympärille joista saat energiaa ja hyvää mieltä. Kuitenkin täällä ollaan vaan rajattu aika, niin turha kerätä negatiivisuutta ja turhaa sähläystä omaan elämään! En taida olla riidellyt tai tosissaan väitellyt täällä kertaakaan ensimmäisestä perheestä lähtemisen jälkeen. Toisaalta noilla sarjan tytöillä taisi olla ykkösprioriteettinä löytää itselleen 'söpö surffipoika Ausseista', niin kyllähän sitä jo siitäkin saa elämäänsä säätämistä kerrakseen.

Ulkonäköön liittyen pakko puhkaista tämmönen kupla kuin au pairien ulkonäkö, me (ainakaan suurin osa meistä) ei nimittäin todellakaan meikata tai kiharreta hiuksia täällä kun ollaan töissä... Oikeastaan ei meikata silloinkaan kun nähdään vapaa-ajalla toisia :D saa olla melko special occasion että mun naamasta löytää meikkivoidetta saati sitten ripsaria. Ulos lähtiessä mulla on meikkiä vähemmän kuin lukioaikana normaalina koulupäivänä. Ei myös todellakaan olla töissä 'oikeat vaatteet' päällä, vaan mulla esim. on aina vaan treenivaatteet tai kollarisortsit tai ihan vaan mitkä vaatteet kunhan ne on mukavat. Meidän mammakerhon kanssa ollaan kyllä pahempia kuin kotiäidit täällä! Toisaalta ymmärrän kyllä että kameroiden edessä kivempi olla laittautuneena.

Tosi vähänhän tuossa sarjassa myös näytettiin tätä itse työtä, mutta sitähän se tv:n tekeminen kai on, parhaat draamapalat vaan napsitaan päältä. Tavallaan kuitenkin ärsyttää, kun kerran ohjelman nimi on Au pairit Australiassa, niin olisi siinä voinut edes yhtä arkipäivää vaikka kuvailla. Nyt jäi vaan vähän semmoinen maku suuhun että au pairius on pelkkää bilettämistä ja draamaa.

Toisaalta se mikä sai mut jatkamaan sarjan katsomista oli se, että ihan samoja ongelmia näilläkin tytöillä (tällä Juholla kun ei tuntunut olevan ongelman ongelmaa, ehkä kaikkien au pairien pitäis vaan olla poikia...) kuin meilläkin. Kovasti ainakin kolahti perheenvaihtofiilikset, ja tuntemukset siitä että ei tee hommia oikein tai että ainakin joku juttu on joka kerta pielessä. Ja ne itkut tirautin sitten siinä vaiheessa kun yks au paireista näki taas Helsinki-Vantaan lentokentällä perheensä, se kun alkaa itsellä olla sen verran lähellä!

Paljon tietenkin on varmasti jäänyt myös kameroiden ulkopuolelle ja tottakai kaikki otsikot ym. on tehty mahdollisimman kärjistetyiksi. Kaiken kaikkiaan lopulta yllättävän, sanotaanko, ok sarja, mutta jos jotain asiatietoa au pairiudesta haluaa niin turha haaskata tunteja elämästä tälle sarjalle. Lähinnä toivoisin, että kaikki jotka tätä sarjaa katsoo laittais semmosen tietynlaisen suodattimen päälle, niin kai se on kaikenlaisten tosi-tv-ohjelmien kanssa. Tähän onkin nyt hyvä päättää tämä viiltävä syväanalyysi aiheesta Ylen Au pairit Australiassa. Ugh.

♥ Elli

HOW'S IT GOING

Näitä kauniita iltoja tulee ikävä...

Noniin ensinnäkin nyt on sitten siirrytty virallisesti pois teini-iästä. Tuntuuko vanhalta? Kerrankin voin sanoa että tuntuu!!

Ekaa kertaa pääsin viettämään synttäreitä keskellä kesää ja mun synttäripäiväksi sattuikin ihan mukavat noin 30 asteen lämpötilat. Sain aamulla ilmapallojen saattelemana onnittelulaulut ja muutamat onnittelut kotisuomesta ja kavereilta täältä, mutta muuten työpäivä mentiin normirutiinilla. Iltapäivällä sen sijaan vanhemmat tulivat aikaisemmin kotiin, pakattiin pelit ja vehkeet ja Sini autoon ja ajettiin läheiselle Narrabeen lakelle, jossa käytiin suppailemassa, kajakoimassa ja uimassa. Kun silmistänsä sulki pois vedessä uiskentelevat jättiläishaikarat, veden uskomattoman lämpötilan, palmut, englannin kielen ja kellon- ja vuodenajan, ja keskittyi niiden sijasta sini(sorsi)in, tyyneen järveen, hiljalleen laskevaan aurinkoon ja vedessä lillumiseen, tuntui melkein juhannusyön pulahdukselta, sauna vaan puuttui. Tämän jälkeen suunnattiin syömään thairuokaa kynttiläjätskiannoksineen ja sain perheeltä päivän kolmannen onnittelulaulun. Sain myös vihdoin thongsit (varmuuden vuoksi korostan tän edelleen tarkottavan varvassandaaleja) näin lähes puolen vuoden ausseilun jälkeen, oli jo aikakin sanon minä (ja moni muu täällä)!

Aussie family ja lähes perheenjäsen Sini - Poikien väliaikashow madagascar-teemalla

Iltapäivällä sain myös ihanan yllätyksen kun ovella odotti kaunis kukkakimppu poikaystävältä. Ja aamullahan heräsin 15 minuuttia etuajassa että ehdin avata Suomesta tulleen paketin. Kiitos vielä kaikille onnitteluista, mulla on täällä tosi ihana kokemus taas takana. Ei sitä joka päivä täytä 20 Australiassa!

Lauantaina mentiin sitten juhlistaan mun synttäreitä tyttöjen kans ensin Manlyyn beachille ja myöhemmin Shelly beachille meidän ensimmäiseen beach barbieen! Taas tuli sitte siinä vaiheessa mieleen kun ruuat oli jo ostettu että osaako joku meistä grillata, mutta hyvin onnistu!

Ystävänpäivän kunniaksi käytiin Hannan kanssa romanttisilla treffeillä katsomassa The Notebook Bondin Ben&Jerry's ulkoilmaelokuvateatterissa ja sitä ennen syömässä fish'n chips puoliksi. Sunnuntai oli tosi helteinen, mutta samantien kun leffa alkoi, alkoi myös sade ja ukkosmyrsky. Sade loppui lyhyeen mutta salamoiden välkettä jatkui koko leffan ajan, onneksi ei ollut mikään kauhueffa :D Kerrankin jotakin suhtkoht normaalia ystävänpäivään, edellisinä vuosina se onkin mennyt abiristeillessä tai tanssiessa vanhoja.

Niin ja käytiinhän me reilu viikko sitten Sinin kanssa kajakoimassa! Sain lahjakortin sinne joululahjaksi familyltä ja oli kyllä ihan hieno kokemus kajakoida menemään mm. oopperatalon vieressä!

Tällä hetkellä au paireilua on jäljellä alle 50 päivää, työpäiviä alle 30. Huhtikuun 4. päivä ja Uusi-Seelanti ei voi tulla yhtään liian aikaisin, mutta varmasti 1,5 kuukauden reissailujen jälkeen ollaan Sinin kanssa kumpikin enemmän kuin valmiita astumaan takaisin äidin ruokapatojen äärelle. Ei sillä etten jo nyt sinne ikävöis ♥

Tuosta reissusta voisinkin kirjoitella sitten lähempänä vähän tarkempaa matkasuunnitelmaa, mutta karkeasti reitti menee näin: Uusi-Seelanti - Australian East Coast - Bali - Kuala Lumpur - Thaimaa - Singapore - Suomi. Uuteen-Seelantiin lähdetään Amerikan vahvistus Haleyn kanssa ja Hannakin siellä kulmilla pyörii samoihin aikoihin, muuten reissaillaan Sinin kanssa kahdestaan. Aika hyvin ollaan saatu suunnitelmat tehtyä yhteisymmärryksessä! Asiaa helpottaa huomattavasti se, että kumpikin ollaan niin suunnitelmallisia ja halutaan kokea ja nähdä mahdollisimman paljon, eikä vaan maata rannalla ja bilettää (niinkuin monet backpackerit tuntuu tekevän). Meidän suurinta hupia viimeiset kolme kuukautta on olleet lauantai-illan (tai minkä vaan illan. Tai aamun.) budjettiriihet :D

Nyt ei oo mitään sen isompia juttuja tapahtunut, eikä oikeastaan kyllä varmaan ennen lähtöä tapahdukkaan, alkaa olla Sydneyn bucket list koluttu läpi. Tuleva viikonloppu on Hannan viimeinen (nyyh), joten taidetaan käydä dinnerillä ja aamupalalla Hannan toiveiden mukaisesti. Muuten seuraavina viikonloppuina koitetaan nauttia biitsikeleistä ja niistä muutamista must do -pikkujutuista mitä on jäljellä, esim. muutamia markkinoita ja picnicejä.

Tässä nyt vähän tällainen sekalainen kuulumispostaus, mutta sainpahan vihdoin taas kirjoitettua. Mukavaa loppuviikkoa ihmiset!

♥ Elli

AU PAIR IN AUSTRALIA

Multa on nyt jo kaksi kertaa pyydetty tällaista infopostausta, niin onhan se jo aikakin kirjoittaa ihan vaikka vaan sen kunniaksi että tätä blogia lukee muutkin kuin sukulaiset ja poikaystävä!! Eli tässä mahdollisimman kattava infopaketti au pairiksi tulemisesta Australiaa ajatellen. Luultavasti kuitenkin unohdin jotain, niin kysymyksiä saa esittää kommenttiboksissa tai vaikka sähköpostilla! Kuvituksena viime viikkojen otoksia puhelimesta.

BEFORE ARRIVING

PÄÄTÖS
Ihan ensiksi pitää tehdä päätös siitä, että oikeasti haluaa tulla au pairiksi. Kun viisi päivää viikossa jopa 11 tuntia päivässä viettää lasten kanssa, on hyvä lähteä liikkeelle miettimällä riittääkö kärsivällisyys ja mielenkiinto hommaan. Tärkeintä on muistaa, että au pair ei ole sama asia kuin lapsenvahti! Au pairina pääset/joudut suunnittelemaan jokaisen päivän ohjelmaa, joten edes jonkinlaista mielenkiintoa olisi hyvä olla tällaiseenkin. Usein toimenkuvaan kuuluu myös kotitöitä, esim. ruoanlaittoa ja pyykinpesua.

PERHE
Kun vakaa päätös on tehty, on aika aloittaa perheen etsintä! Joihinkin maihin, (esim. USA) täytyy lähteä järjestön kautta, mutta jos tällaista pakottavaa syytä ei ole, suosittelen hoitamaan homman itse. Au pair -sivustoja löytyy vaikka millä mitalla, mutta yksi suosituimmista taitaa olla AuPairWorld. Sivustolle luodaan profiili, johon annetaan tietoja ja kirjoitellaan itsestä ja toivomuksista. Profiiliin valitaan aikaikkuna saapumiselle, kuinka pitkään työsuhteeseen on valmis sitoutumaan ja maat jotka itseä kiinnostavat. Rajatakseen vaihtoehtoja itselle sopivammaksi, kannattaa myös laittaa lasten ikähaarukka, sekä vastata muutamiin tarkentaviin kysymyksiin (onko valmis työskentelemään yh-perheessä/kehitysvammaisten lasten kanssa jne.) AuPairWorldissä taisi olla kolme eri tekstikenttää, 'kirje perheelle', 'about me' ja viimeiseen sai kertoa miksi haluaa tulla au pairiksi.
   Tein profiilin varmaankin huhtikuussa, ja aluksi tuntui ettei omassa 'Easy Findissä' (perheet joiden kanssa oot 'match' kriteereiden perusteella) ollut juurikaan perheitä ja oli muutenkin vähän toivoton olo. Viestittelin muutamien perheiden kanssa, mutta oikeastaan vasta kesäkuussa alkoi tapahtua. Skypetin yhteensä kolmen perheen kanssa, ja lopulta kun hyvältä vaikuttava perhe löytyi, asiat lyötiin viestittelyjen ja skypettelyjen jälkeen lukkoon heinäkuun puolessa välissä. Kuitenkin esimerkiksi yksi mun läheisimmistä ystävistä täällä löysi perheensä jo tammikuussa ja saapui Australiaan syyskuussa, eli voi sen profiilin tehdä jo aiemminkin! Kannattaa kuitenkin silloinkin aina säännöllisin väliajoin kirjautua sisään, sillä epäaktiiviset profiilit hautautuvat uudempien alle.
   Suosittelen kirjoittamaan kattavan kuvauksen profiiliin, itse sain perheiltä kehuja siitä! Kannattaa myös laittaa ainakin yksi selkeä kasvokuva, mahdollisesti kuvia lasten kanssa ja kuvia vaikkapa omista harrastuksista. Saattaa olla tyhmä vinkki mutta kirjoita profiili englanniksi! Törmäsin nimittäin muutamiin suomenkielisiin profiileihin...
   Profiilin luominen tuntuu todennäköisesti aluksi ylitsepääsemättömän vaikealta, joten kannattaa vähän vilkuilla muiden au pairien profiileja - kuitenkaan kopioimatta! Sieltä saa usein hyviä vinkkejä jonkinlaisen rungon rakentamiseen.
   Kun etsin uutta perhettä, käytin myös Facebookin au pair -ryhmiä, mutta loppujen lopuksi nykyinenkin perhe löytyi AuPairWorldistä. Facebookissa sain kuitenkin kymmenittäin yhteydenottoja, joten sitäkin kautta voi vaikkapa linkata oman AuPairWorld-profiilinsa jos haluaa!
   AuPairWorldissä viestitellään perheiden kesken, jotkut vaihtavat myös sähköposteja. Ilman skypettämistä ei kannata sopia yhtään mitään kenenkään kanssa. On hyvä laatia lista kysymyksistä, joita haluaa kysyä perheiltä viestitse ja skypessä, esimerkiksi työajoista, auton käytöstä, kotitöistä ja sijainnista.
   Kun sitten sopiva perhe on löytynyt (ole kärsivällinen, odota kunnes löydät sen oikeasti sopivan perheen!!) kannattaa miettiä työsopimuksen kirjoittamista. Osa perheistä ehdottaa tätä oma-aloitteisesti, osa ei. Suosittelen kuitenkin sopimaan selkeät pelisäännöt niin, että mahdollisten epäselvyyksien sattuessa on mustaa valkoisella!

VIISUMI
Oikea viisumi au pairille Australiassa on Work and Holiday -viisumi (Suomi subclass 417). Tällä viisumilla nimensä mukaisesti saa tehdä töitä ja lomailla. Jos olet tulossa Ausseihin vain lomailemaan, on siihen olemassa viisumi erikseen, jolla saa olla maassa 3 kuukautta (tekemättä työtä). Periaatteessahan Work and Holiday -viisumilla saa olla samalla työnantajalla töissä 6 kuukautta, mutta tämä koskee käytännössä vain 'oikeita' töitä, eli niitä töitä jossa täytyy hommata tax file number yms. (et tarvitse tätä au pairina, et maksa veroja mihinkään maahan, jee). Taas jotkut perheet ovat tässä asiassa pilkun viilaajia ja toimivat säännösten mukaan, useimmat ovat vain tyytyväisiä jos haluat sitoutua pidemmäksi aikaa.
   Hakemus ei ollut vaikea, enemmänkin rasittava, täyttää. Kunnon kriminaali saisi varmaan hyviä rikosideoita kaikista niistä kysymyksistä (tyyliin aiotko tuoda atomipommin maahan). Viisumin pitäisi muistaakseni tulla sähköpostiin 48 tunnin sisällä hakemuksen lähettämisestä, mulla siihen meni noin 20 minuuttia.

Viisumin hinta on noin 300 euroa.

LENNOT
Tästä on paha mennä sanomaan, kuinka ajoissa lennot kannattaa ostaa. Itse ostin ne melkein heti kun työsopimus oli allekirjoitettu, eli noin kuukausi ennen lähtöä. Meno-paluu on halvempi kuin lennot ostettuna erikseen, mutta harva tänne tulija tietää paluupäivää.
   Tässä paras vinkki lentoihin: hyödynnä Finnairin nuorisolennot!!!! Itse en edes muistanut näiden olemassaoloa, onneksi Sini hoksasi! Jos olet alle 25-vuotias saat lennot Finnairilta noin puoleen hintaan. Varsinkin Oulusta tai muualta pohjoisemmasta lähteville tämä on ihan ehdoton, sillä usein muilla lentoyhtiöillä lennot lähtevät Helsingistä ja siihen saa sitten maksella huomattavia lisämaksuja Oulu-Helsinki välille. Tätä kautta ollaan nytkin varailemassa lentoja kotiinpäin Singaporesta ja ihan vertailuksi aikuiselle tämä hupi kustantaisi tällä hetkellä varattuna 1022€ kun taas nuorelle 447€.
   Oli ja on myös mukava lentää tutulla lentoyhtiöllä, eikä jatkolennossa Qantasillakaan ollut valittamista!

Lennot Oulusta Sydneyyn Helsingin ja Singaporen kautta maksoivat 680 euroa, matkustusaika oli noin 30 tuntia 7 tunnin välilaskun kanssa Singaporessa.

VAKUUTUS
Hmm.. (Isille viestiä..)
   Niinhän tässä kävi miten kaikista blogeista lueskelin etukäteen, isi hoitaa. Tällaiselle vajaan vuoden mittaiselle 'reissulle' oli vähän vaikea löytää valmista matkavakuutusta, kun kaikissa on maksimi sen 3 kuukautta. Jonkunlainen jatkosopimustyyppinen juttu me vissiin sitten otettiin mulle Turvasta, ja päivättiin se huhtikuulle, kun saatiin semmoinen käsitys että sitä on helppo sitten siitä jatkaa. No nyt on käynyt ilmi ettei se ihan niin olekaan ja todennäköisesti noin 150€ tulee hintaa vielä ekstrakuukaudelle. Mun matkavakuutukseen sisältyy tapaturma-, sairaskulu- ja matkatavaravakuutus.

Matkavakuutuksen kokonaishinta noin 9 kuukaudelle on noin 350€ + se ylimääräinen kuukausi, eli melkeinpä 500€

PAKKAAMINEN
Jos pystyt, aloita vähän aikaisemmin kuin viikkoa ennen! Jos saavut Australiaan elokuussa tai aiemmin, villapaita ja -sukat eivät ole liioittelua. Pakkaa ajatellen kotimatkaa, kaikkea et todennäköisesti uusien vaatteiden ja kenkien ja tavaroiden ja kosmetiikan lisäksi saa raahattua takaisin kotiin. Älä ota kahta kiharrinta ja suoristusrautaa, yksi näistä riittää ihan hyvin! Jätä ne kolmet kengät (jotka tunget viime hetkellä laukkuun) pakkaamatta. Pakkaa sen sijaan salmiakkia ja Fazerin sinistä, ei niitä tullissa kiinnosta toisin kuin väitetään. Muista, että tulet ostamaan ihan liikaa vaatteita Ausseista kuitenkin! Mulla matkaan lähti lentolaukku, iso n. 23kg matkalaukku ja iso käsilaukku.

AJOKORTTI
Australiassa tarvitset suomalaisen ajokortin lisäksi kansainvälisen ajokortin tai virallisen käännöksen, sillä suomalaisessa kortissa ei ole tarpeeksi infoa englanniksi. Käytännössä tämä tarkoittaa kansainvälistä ajokorttia, sillä käännökset ovat usein kalliimpia. Kansainvälisiä ajokortteja on kahdenlaisia, toinen on voimassa vuoden ja toinen kolme vuotta. Kansainvälinen ajokortti hommataan Autoliitosta. Kuten moni muukin asia, tämä on helpompaa Etelä-Suomessa asuville kun konttorille pääsee itse käymään. Itse en ensimmäisessä perheessä ajanut autoa, joten hommasin kortin sitten täältä käsin myöhemmin. Onnistuu siis myöhemminkin jos tarvii! Tosin jos tarvit korttia heti, huolehdi tämä asia ajoissa.... Kansainvälisen ajokortin voimassaolopäivä määräytyy varsinaisen ajokortin mukaan, eli hoida alta pois myös se autokoulun vika vaihe!

Hinta taisi olla noin 30€.

MUUTA
Mulla oli kirpparipöytä ennen lähtöä, ja myinkin melkein kaikki talvitakit ja muut talvikamppeet joiden arvelin jäävän 1,5 vuoden päästä talvella käyttämättä.
   Suosittelen myös blogin perustamista, se on vaan niin helppo tapa pitää läheiset ajan tasalla! Itse ainakin tykkäsin lueskella paljon blogeja ennen tänne tuloa, eli siitä voi sitten olla muillekin hyötyä.
   Laitoin myös muuttoilmoituksen Kelalle, en tosin tiedä kuinka tarpeellinen tämä on.
   Rahaa en sen kummemmin varannut mukaan, tais mulla olla parisataa tilillä ja sitten toki säästötili. Luotin aika paljon siihen että kaikki menee hyvin! Jossain vaiheessa lueskelin, että tullissa olisi joku tarkastus että tilillä on tarpeeksi rahaa (jopa tonneja??) tai vaihtoehtoisesti paluulippu jo ostettuna. No, eipä niitä tämäkään kiinnostanut :D

AFTER ARRIVING

PUHELINLIITTYMÄ
Prepaid liittymiä saa joka kulmalta, mulla on käytössä Vodafone-nimisen yhtiön liittymä. Mun perhe maksaa $30/kk mun puhelimeen, mutta joskus boostailen nettiä loppukuusta itse. Muista passi, kun menet hankkimaan liittymää!

PANKKITILI
Hmm part 2.. Edellisen perheen host isä oikeastaan hoiti tämän asian, olisi ollut ihan tajuttoman vaikeaa hoitaa tämä ekalla viikolla enkuksi yksin. Eli pyydä apua!! Mulla on CommonwealthBank, joka on yksi Aussien isoimmista pankeista.

BUSSIKORTTI
Sydneyn alueella on käytössä OpalCard, johon ladataan rahaa. Kortti kannattaa hommata, sillä saat sen mukana etuja, esim. maksat viikossa vain kahdeksasta matkasta, joiden jälkeen matkat on ilmaisia! Lisäksi sunnuntaisin maksat koko päivästä vaan $2,50. Rahaa tähän saa uppoamaan ihan kiitettävästi, varsinkin jos ei ole autoa käytössä. Itse taisin nyt joululomalla ladata kortille parin viikon sisään $60 (esim. keskustaan matka maksaa $4,50). Yksi kätevä säästökeino on käyttää lasten korttia, sillä vaikka saisit $200 sakot (kuten minä) olet todennäköisesti säästänyt jo saman verran rahaa lasten matkojen ollessa puolet halvempia. Parhaassa tapauksessa esität perustellut syyt väärinkäytökseen (kuten minä) ja saat jo maksetun sakon takaisin tilille (kuten minä). Win!! (Huom. sakkovaatimuksessa mainittiin kahdesti sakon takaisin saavien määrän olevan 4%.)

MEDICARE-KORTTI
Suomen Kela ja Australian samankaltainen systeemi Medicare toimivat yhteistyössä, joten suomalaiset saavat hakea Medicare-kortin itselleen muutaman lappusen täyttämällä. Tämä kannattaa oikeasti tehdä, sillä Medicare-kortti vastaa Kela-korttia, eli sitä näyttämällä saat ilmaista hoitoa!

SALIKORTTI
Itse hommasin kolmen kuukauden sopimuksen FitnessFirstille, joka on kallis kuntosaliketju (n. $60/2vko). Nyt vaihdoin loppuajaksi halvempaan saliin (n. $25/2vko) reissurahojen säästämiseksi! Saleja täältä löytyy joka lähtöön, ja jos kuntosaleilu yhtään kiinnostaa, suosittelen!! Hyvä tapa saada omaa aikaa ja päästä vähän tuulettumaan varsinkin arki-iltoina kun muuta ei oikein ehdi tehdä.

Toivottavasti tästä oli jollekin jotakin hyötyä, peukku sille joka jaksoi tänne asti lukea!!

♥ Elli

DAY WITH ME

Oon pitkittänyt tän postauksen kirjottamista, kun oon muka odotellut normaalia päivää josta kirjoittaa. Tajusin sitten viime viikolla että ehkei mulla täällä olekaan 'normaaleja' päiviä, kaikki on jollain tavalla erilaisia. Se onkin yks tän työn hyvistä puolista!

Au pairin työstä sen verran, että vaikka se omalla tavallaan melko helppoa onkin, on sekin kuitenkin työtä. Joinakin päivinä tuntuu ihan ylitsepääsemättömän raskaalta olla lasten kanssa, mutta useimmiten päivät vilahtaa nopeasti! Työaikoja ei kannata liiaksi jäädä tuijottamaan: mullakin on kolmena päivänä viikosta oon töissä 7-18, ja kahtena muuten saman, mutta vapaalla koulupäivän ajan. Päivät on siis melko pitkiä, mutta harvalle työpaikalle voi nousta sängystä sinä kellonlyömänä, kun työpäivä alkaa ja hengailla ensimmäiset tunnit yökkäreissä. Saan myös itse suunnitella kaikki aktiviteetit, ja ne onkin helppo muokata sellaiseksi, että itselläkin on mukavaa. Esimerkiksi playdateilla ei edes huomaa olevansa töissä, kun parhaassa tapauksessa lapset leikkivät keskenään monta tuntia ja voi vaan höpötellä toisen au pairin kanssa!

No mutta sitten asiaan, tässäpä mun viime viikon perjantaipäivä!

6.45 Herätyskello soi. Aluksi heräsin puolituntia ennen töiden alkua, nyt vartti riittää. Luen yön aikana tulleet viestit ja selaan kaikki sosiaaliset mediat (Instagram, Snapchat, Facebook, Bloglovin)

7.00 Nousen ylös ja koitan olla keittiössä tasan aikoihin. Periaatteessa se ei ole niin viiden minuutin päälle, mutta tykkään olla ajoissa. Pojat on yleensä olleet hereillä jo jonkun aikaa. Dad on jo lähtenyt bussilla töihin ja mom lähtee jossain vaiheessa aamua. Vanhemman lapsen pitää ottaa yksi vastustuskykyä ja bakteerikantaa parantava lääke 15 minuuttia ennen syömistä, joten annan sen heti seitsemältä. Jos tiskikone on täynnä, tyhjennän sen.

7.15 Smoothien aika! Joka aamuun kuuluu vihersmoothie ( lehtikaalta, ananasta, banaania, chlorellaa, jotain toista vihreää jauhetta, kookosvettä ja jääpaloja). Ennen smoothieta annan W:lle loput 'lääkkeet'. Teen aamupalaa ja pakkaan lunchboxin W:lle. Aamupalaksi tänään cornflakeseja ja banaania!

8.00 Tänään oltiin nopeita aamupalan kanssa. Patistan W:tä pesemään kasvot ja hampaat, sekä vaihtamaan koulupuvun päälle. Tässä voi mennä hyvinkin puoli tuntia, mikä raastaa joka aamu mun hermoja. J tarvii vielä apua näissä, joten samalla auttelen häntä. Täksi päiväksi on luvattu 35 astetta, aurinkorasvan vuoro!

8.35 Pakkaan lapset ja koulurepun autoon. Ajellaan koululle ja etsitään parkkipaikka mahdollisimman läheltä.

8.50 Koulu alkaa, ajellaan takaisin kotiin J:n kanssa.

9.00 Kotona taas, laitan pyykkikoneen pyörimään ja märät vaatteet narulle.

9.10 Pakkaan eväät ja uikkarit, pyyhkeet ja aurinkorasvan. J:llä on ollut vähän nuhaa, kerrankin muistan pakata myös nenäliinat!

9:30 Autossa taas. Ajellaan Dee Why beachille, koska siellä on hyvä lasten uima-allas ja iso leikkikenttä. Uiskennellaan altaassa puolisen tuntia ja sen jälkeen mennään leikkikentälle leikkimään ja syömään aikaista picniclounasta.

12.00 Ajellaan kotiin ja toivoisin että J nukahtaisi jo autossa. Tänään siivooja tulee 13 aikoihin, siksi ollaan aikataulusta vähän edellä lounaineen ja päiväunineen. Laitan J:n päiväunille, jonka aikana lueskelen itse kirjaa uima-altaalla ja syön vähän välipalaa.

13.00 Pakkaan W:n uimakoulurepun ja uudet eväät. Ollaan sovittu että tavataan Sini ja Sinin tyttö M Collaroyn playgroundilla, koska meidän pitää lähteä maanpakoon siivoojan tieltä.

J ja M on niin söpöjä yhdessä!

14.15 Ajellaan kodin kautta koululle hakemaan W, koska unohdin W:n vaihtovaatteet...

14.50 Koulu loppuu. Ajellaan uimakoululle, joka on samassa rakennuksessa mun salin kanssa.

15.30-16.00 W:n uimakoulu

16.30 Kotona taas! Normaalisti alkaisin laittamaan dinneriä, mutta tällä kertaa mom ja pojat ovat menossa sushitrainiin, koska dad on firman pikkujouluissa. Annan pojille välipalaa ja laitan pyykit narulle ja otan vanhat sisälle.

17.30 Mom tulee kotiin ja laittaudun nopeasti. Ennen kuutta ollaankin jo autossa, pojat ja mom nakkaavat minut bussipysäkille Manlyn joululaulutapahtumaan ja menevät itse syömään!

Tämmöinen työpäivä mulla perjantaina, ei valittamista! Ilta vietettiin Hannan ja Haleyn kanssa Manlyssä joulutapahtumassa.

Ihana vaaleanpunainen Manly beach perjantai-iltana.

Huomenna onkin viimeinen koulupäivä, jonka jälkeen alkaa 6 viikon school holidays! Tämähän tietää au pairien burn outia, kun kaikki lapset ovat joka päivä kotona... Onneksi välissä on myös meillä joululomaa!

♥ Elli

3 MONTHS DOWN UNDER

Tällainen pikainen kuulumispäivitys vaan tähän väliin. Kolme kokonaista kuukautta elämää Australiassa takana. Neljäsosa vuodesta, ihan hullua! Mitään mullistavaa ei viime postauksen jälkeen ole tainnut tapahtua, arki rullaa normaalisti. Vihdoin tällä viikolla on saatu kunnon helteet tänne. Eilen näytti mittari 38 ja samanlaista on luvattu seuraavillekin päiville vaikkakin luonnollisesti viikonloppuna sataa vettä ja ukkostaa... Ykkösaktiviteetti lasten kanssa tällaisina päivinä on merenranta ja rockpoolit, joita täällä Northern Beacheseilla onneksi riittää!

Viimeviikon maanantaina mulla oli vihdoin se toinen surffitunti ja voi miten rakastuinkaan lajiin vielä enemmän. Olosuhteet olivat paljon paremmat ja tekniikkakaan ei enää ollut niin hakusessa. Myös ryhmä oli pienempi ja opettaja rennompi, niin johan alkoi sujumaan! Pääsin pystyynkin lähes joka kerta, jee.

Viime lauantaina ajeltiin reilun tunnin verran sisämaahan päin poikien serkun 6-vuotissynttäreille (joista kerron lisää myöhemmin kun saan kaikki kuvat katsottua läpi). Aamulla ajomatkan aikana alkoi radiosta kuulua käsittämättömiä uutisia: terrori-iskuja Pariisissa. Ensimmäisenä tuli mieleen Katti siellä Pariisissa, onneksi sulla on kaikki hyvin ♥ Niin vaikea ymmärtää.. Kunnianosoituksia järjestettiin Pariisin uhreille ympäri maailmaa, niin myös täällä Sydneyssä. Oopperatalo valaistiin ranskanlipun värein sekä lauantai, sunnuntai, että maanantai-iltanakin. Käytiin Sinin kanssa ihailemassa sunnuntai-iltana normaalistikin vaikuttavaa Oopperataloa sini-valko-punaisena.

Samainen sunnuntaipäivä vietettiin aikalailla kokonaan cityssä. Ilma oli erittäin syksyinen, jotenkin tuntui hankalalta ajatella kesän olevan tulossa kun siellä istuttiin kahvilassa odottelemassa illan pimenemistä. Nyt on tietenkin tilanne ihan eri :D Pariisin tapahtumat näkyivät myös cityssä, sillä yhtäkkiä ruuhkaisella tiellä luultavasti autonrengas tai jokin vastaava pamahti, jonka seurauksena kaikki ympärillä olevat ihmiset hätkähtivät ja näyttivät todella hätääntyneiltä, mukaanlukien minä ja Sini.

Pray for the world ♥

Mulla on siis aina maanantaina ja tiistaina vapaa-aikaa poikien ollessa kouluissa, ja tänä maanantaina lähdettiin saksalaisen Alinan kanssa päiväretkelle Harbour Bridgen läheisyyteen. Tiistaina taas mentiin Sinin kanssa Collaroy Beachille muutamaksi tunniksi rentoutumaan, nämä on näitä au pair -elämän hyviä puolia..

Tulevalle viikonlopulle on jännittäviä suunnitelmia, saa nähdä missä muodossa ne lopulta toteutetaan, mutta jos asiat ei tästä muutu tai mutkistu on luvassa uusia kokemuksia ja pieni irtiotto kotoa!

P.S. Mitä tapahtuu kun eräänä sunnuntaina kolme hullua suomalaista päättää lähteä roadtripille toisella puolella Sydneyä sijaitsevaan IKEAan?

♥ Isoisoiso koti-ikävä (IKEAt on nimittäin tismalleen samanlaisia myös tällä puolella maapalloa! Ikkunattomassa tilassa kokemus oli sanotaanko melko hämmentävä ja tunteikas)

♥ Suurempi lihapulla- ja ruskeakastikerakkaus kuin koskaan ennen

♥ Vauhtisokeus irtokarkkihyllyllä

♥ Yksi uusi ihana muisto Hannan ja Sinin kanssa

♥ Tuhat ja yksi kertaa kysymys WHY? hostperheiden puolelta (no okei onhan se vähän vaikeaa selittää miksi on niin kova hinku päästä RUOTSALAISEEN melkein 2 tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan huonekalukauppaan. Ja tulla takaisin ilman yhtäkään kunnon ostosta irttareita lukuunottamatta)

♥ Elli

HOW ARE YOU?

Good, thanks, vastaan jo automaattisesti, and you? Kuulen ja kysyn kysymyksen kymmeniä kertoja päivän aikana, enää se ei tunnu ihan niin kummalliselta ja tungettelevalta kuin aluksi. Loppujen lopuksi eipä siinä tule paljoa paljastaneeksi itsestään kun nuo muutamat sanat sanoo, ja lopputuloksena on hyvä mieli kummallakin osapuolella. Nykkyään tuntuu jo melkeinpä ikävältä jos esimerkiksi kaupan kassaa ei mun kuulumiset kiinnosta... Muunmuassa tässä asiassa oon kehittynyt kahden kuukauden aikana!!

Maanantaina tuli siis kuluneeksi tasan kaksi kuukautta siitä kun saavuin tänne Australian maaperälle. Paljon on muuttunut siinä ajassa ja paljon tulee vielä muuttumaan seuraavien kuukausien aikana. Suurimpana muutoksena nyt ehdottomasti tämä perheenvaihto! Pian olen kaksi viikkoa asunut uudessa osoitteessa ja voi kuinka onnellinen täällä olenkaan. Ensimmäiset kaksi päivää, torstain ja perjantain, perheen entinen au pair kertoi minulle pojista ja perheen rutiineista, ja sitten olikin jo lähtö Blue Mountainsille viikonlopuksi. Kun tulin sunnuntaina takaisin, perheen äiti oli jo ehtinyt lähteä Brisbaneen työreissulle ja äidinäiti saapunut auttamaan minua maanantaiksi. Maanantaina opeteltiin Thermomixin (joka saattaa muuten mystisesti kadota kun mun on aika palata Suomeen...) käyttöä, perheen käytäntöjä ja poikien schoolrunia. Thermomix on siis laite joka käytännössä tekee kaiken, pilkkoo, keittää, höyrystää, sulattaa.... Isoimman vaikutuksen muhun tekee kuitenkin esim. sen kyky tehdä jopa manteleista muutamassa sekunnissa jauhoa!!

Tämä mun uusi perhe täällä on erittäin valveutunut ravintoasioissa ja oikeastaan kaikki mitä syödään on orgaanista, puhdasta ruokaa. Kaapit on täynnä pähkinöitä, hedelmiä, kookosta eri muodoissa, taateleita, orgaanisia öljyjä ja kymmeniä vaikeanimisiä jauheita joita en ole vielä opetellut. Jokainen aamu alkaa vihersmoothiella ja esim. mysli (CADA = coconut, almond, date, apple) tehdään itse. Täällä syödään gluteenittomasti ja mahdollisimman vähän maitotuotteita käyttäen, mutta kumpaakaan en ole kokenut hankalaksi, päinvastoin! Oma olo on tuntunut paljon paremmalta ja toivotaan että tulos näkyisi pian kropassakin ;) Näistäkin asioista poikien mummi G kertoili mulle paljon. Tuli omia mummeja ikävä, terkkuja!

Jännittävin asia mitä viime viikon maanantaina tapahtui oli autolla ajaminen. Mun työnkuvaan kuuluu täällä päivittäinen ajaminen ja saan myös käyttää autoa vapaa-ajalla. G toimi loistavana pitkäpinnaisena opettajana ja illalla kävin vielä host dad P:n kanssa ajelemassa. Nyt reilu viikko ajoa takana ja tuntuu jo tosi luontevalta, just tuossa koitin mielikuvaharjoitella itseä autonrattiin vasemmalle etupenkille ja huhhuh ei onnistu enää :D Ekalla ajolla pyyhkijät meni päälle useammin kuin vilkku mutta juuri muita ongelmia ei ollut! Pieniä hahmottamisvaikeuksia tosin kun auto on noin 5 kertaa leveämpi ja pidempi mihin olen Suomessa tottunut... Mutta niin sitä vaan nykyään ajellaan parkkihalleissakin, mitä en Suomessa kertaakaan tehnyt!

Loppuviikko menikin sitten suhteellisen normaalisti lukuunottamatta sitä, että host mom K oli poissa kuvioista torstai-iltaan asti. Voisin melkeinpä tehdä jossain vaiheessa postauksen mun normaalipäivästä, mutta viikko sujuu suunnilleen näin: maanantaina ja tiistaina molemmat pojat koulussa, mun työaika suunnilleen 7-9am ja 2:30-6pm. Toisena päivänä teen ruokaostokset, vaikka nyt aluksi olen kyllä joutunut käymään toisen kerran loppuviikosta kun aina on jotain unohtunut... Keskiviikosta perjantaihin mulla on 3v J mun kanssa koko päivän ja  kohta 6v W on koulussa. J:llä on keskiviikkoisin uinti ja torstaisin gymnastics joten noissa touhuissa menee yleensä puolet päivästä valmisteluineen. Lisäksi J nukkuu vähän vaihtelevasti päivästä riippuen vajaan tunnin päikkärit. Muu aika meillä onkin sitten aikaa tehdä mitä ikinä keksitään, mennä puistoon, omalle uima-altaalle, piknikille, rannalle, shoppailemaan...

Viime viikolla tein töitä myös lauantaina (ja sain siitä kivat rahat jee säästäminen edistyy), kun vanhemmilla oli kummallakin ensiapukoulutus heidän hengenpelastusvapaaehtoistyötä varten. Yleensähän en viikonloppuisin työskentele ja nytkin poikien mummi G tuli loppupäiväksi mun elämää helpottamaan. G asuu noin tunnin ajomatkan päässä ja käy melko usein täällä. Perheen toinen mummi on vähän vanhempi mutta sen ei saa antaa hämätä, tämä kahdeksankymppinen teräsmuori lomailee nimittäin tällä hetkellä Afrikassa bestiksensä kanssa!!

Viikonlopun aikana näin myös kavereita niin Manlyssä kuin Cityssäkin. Sunnuntaina käväistiin mm. Night Noodle Marketeilla ja Newtown-nimisessä kaupunginosassa. Sunnuntaipäivä tosin ei sitten alkanutkaan ihan niin kivasti :D Olen ajellut täällä lasten/opiskelijoiden bussikortilla suomalaisen opiskelijakortin voimin. Oikeastihan se ei ole tuohon hommaan pätevä, mutta lastenlippu on puolet halvempi normaalista... Kahteen kuukauteen ketään ei ole kiinnostanut tuon taivaallista mikä lippu mulla on, mutta sunnuntaina eräällä pysäkillä oli kunnon lippupartio ja kiinnihän siinä jäätiin itse teossa! Eikun ulos bussista ja kyyneleet silmiin. Ei auttanut, $200 tiketti saapuu kotiin tällä viikolla. Kuulemma voin valittaa 'tuomiosta', koska oon ollut täällä niin vähän aikaa enkä voinut välttämättä tietää sääntöjä. No pääsenpä testaamaan omaa uravalintaa!

Maanantai ei sitten myöskään ollut ihan se mun päivä., Huomasin aamulla että mun puhelin oli edellisenä iltana jakanut netin koneeseen ja mun torstaina lataamasta 3,5Gt:stä oli kulunut 3,1Gt... No tästä on ystäväni Sinin mukaan suunta vaan ylöspäin!!

Parempaa onnea ja mukavia päiviä sinne kaikille! x

♥ Elli

MOVING OUT & MOVING IN & MOVING ON

Oon viivytellyt ja viivytellyt tämän postauksen kirjottamista... Samalla on sitten jäänyt kaikki muukin kirjoittaminen... En oikein tiennyt millä tyylillä kirjoittaisin, sillä olen lukenut niin monta 'ei siitä sitten sen enempää'-postausta aiheesta. Kuitenkin tämän Ennan (hihi terkkuja, I feel you) rehellisen kirjoituksen innoittamana koen että on tärkeää jakaa myös näitä huonoja puolia. Toivottavasti joku au pair saa tästä myös apua siihen, mitä täytyy sietää ja mitä ei.

Kun tulin perheeseen, kaikki vaikutti hyvältä. Vanhemmat olivat mukavia, ja kerran host dad sanoikin että sellaista asiaa/ongelmaa ei ole olemassakaan joka ei puhumalla ratkeaisi. Lapset oli mukavia, varsinkin vanhempi. Nuorempi sai välillä ihan hillittömiä raivokohtauksia, johon vanhemmat vastasivat antamalla kaiken mitä lapsi sillä hetkellä halusi. Tämäkään ei sen suuremmin kuitenkaan häirinnyt. Ehkä ensimmäisen viikon jälkeen alkoivat ongelmat lasten kanssa. Olin ajatellut nuoremman olevan se hankalampi tapaus, mutta loppujen lopuksi en tiedä kumpi on vaikeampaa, se että karjutaan vai se että ei puhuta mitään. Ei sanaakaan. Vanhempi tytöistä siis päätti olla puhumatta minulle lainkaan, ja jos häntä yritin esimerkiksi aamutoimissa auttaa, sain vastaukseksi ininää, kitinää, huutoa ja tönimistä. Tytöt myös lietsoivat toinen toisiaan puhumaan mulle aina vaan ilkeämmin ja ilkeämmin. Taisivat tehdä sopimuksenkin, etteivät vastaa mun tervehdyksiin tai hyviin huomeniin.

Perheen profiilissa aupairworldissa tosiaan luki, että heillä on ollut au paireja ennenkin. Aika äkkiä kuitenkin tuli juuri tyttöjen käytöksen myötä selväksi että näin asia ei ole. Ilmeisesti heillä oli ollut jonkunlainen nanny aiemmin, mikä on kyllä täysin eri asia.. Tämä vinkkinä tuleville au paireille, jos ette halua kaivaa verta nenästä menkää sinne kokeneeseen perheeseen!!

En myöskään kokenut kuuluvani osaksi perhettä ja suurimmat syyt siihen olivat seuraavat:

Ensimmäisinä iltoina olin niin väsynyt kaikesta uudesta, että menin usein vain omaan huoneeseen ja aikaisin nukkumaan. Ajattelin tämän muuttuvan, kunhan saan asetuttua kunnolla. Kuitenkin usein töiden päätyttyä host mum sanoi jotain tyylillä 'thanks Elli, you can go now'. Ei tuon jälkeen sitten paljon muuta tule mieleen kuin lähteä johonkin tai mennä omaan huoneeseen. Pian alkoivat myös host dadin työajat selvitä: työpäivät kestivät poikkeuksetta aamukuudesta iltakahdeksaan. Suurimman osan ajasta tuntuikin kuin olisin tullut yksinhuoltajaperheeseen.

Kotona Suomessa olen tottunut syömään joka päivä kerran, joskus useamminkin, yhdessä koko perheellä. Tässä perheessä lapset söivät dinnerin 5pm aikaan, jolloin myös minulla oli mahdollisuus syödä. Ruokailu tapahtui silloin keittiön apupöydällä, tai vaihtoehtoisesti jos lämmitin ruuan itselleni myöhemmin, söin sen sitten omassa huoneessa. Host vanhemmat söivät kahdestaan host dadin tullessa kotiin töistä. Omasta mielestäni ja mitä olen muiden au pairien kanssa jutellut, on illallinen yleensä se hetki kun kerrotaan päivän kuulumiset ja muutenkin keskustellaan. Ja juuri siitä tulee se osa perhettä -fiilis.

Yksi isoimmista tekijöistä perheenvaihtoa (alunperin..) miettiessä oli työajat. Yleisimmin au pairit työskentelevät ma-pe päivisin tai aamuisin ja iltapäivisin/iltaisin. Tiesin jo etukäteen että työaikoihini täällä kuuluisivat myös viikonloput, mutta käsitin että saisin edes joko lauantain tai sunnuntain vapaaksi eikä töitä olisi joka viikonloppu. Rehellisesti sanottuna en myöskään tajunnut tai ajatellut kunnolla loppuun asti, että lähes jokaisella muulla au pairilla on viikonloput vapaana. Loppujen lopuksi mulla oli joka viikko tasan yksi vapaapäivä, joka oli maanantai (jolloin kaikki muut oli töissä), ja työtunteja kaksi siellä ja toiset kaksi täällä. Esimerkiksi, jos jonakin perjantaina olin illan vapaa, olin sitten töissä lauantaiaamuna. Millekään viikonloppusuunnitelmille tai -reissuille ei siis jäänyt mitään tilaa. Viikonlopuilta sain myös tasan saman verran palkkaa kuin arkipäiviltäkin.

Useimmat au pairit saavat palkkaa tietyn kiinteän summan viikolta, mikä on mun mielestä nyt toisenlaisen kokemuksen jälkeen paljon parempi. Sain siis palkan tuntien mukaan, jolloin ei tehnyt mieli tehdä (ainakaan kaikkien noiden inhottavien juttujen jälkeen) mitään ylimääräistä. Tällöin myös työajan ollessa ohi koin, ettei mua enää haluttu hengailemaan perheen kanssa. Olin siis pelkästään työntekijä.

Olin ajatellut au pairin työn olevan suurimmaksi osaksi lasten kanssa olemista ja siinä sivussa siivoamista ja ruuanlaittamista. Varsinkin viimeiset viikot olin kuitenkin lähinnä talon siivooja ja kokki. Loppujen lopuksi tässä perheessä tuo passasikin minulle paremmin kuin hyvin, sillä en kerta kaikkiaan tiennyt mitä tehdä tai miten toimia kyseisten lasten kanssa (oon myös alkanut nauttia ruuanlaittamisesta ihan eritavalla täällä, siitä lisää myöhemmin).

Muutaman kerran sain myös kuulla täydellä volyymilla host mumilta kuinka huonosti hoidin erinäisiä asioita. Siinä vaiheessa kun eräänä iltana sitten sain vinkin mennä omaan huoneeseen ja googlettaa 'how to get in control with children', päätin, että nyt riittää. Seuraavana aamuna ilmoitinkin että työsopimuksessa lukevan kahden viikon varoitusajan päästä lähden. Tässä vaiheessa olin kyllä etsinyt jo uutta perhettä, mutta mikään ei vielä ollut varmaa. Ainoana varmana asiana tiesin että haluan pois.

Loppujen lopuksi tuosta parin päivän päästä kaikki asiat järjestyivät. Sain uuden perheen täältä Northern Beaches -alueelta, (johon juuri halusinkin jäädä) ja aloitan siellä ensi viikon torstaina 8.10. Tämän viikon olen asustellut vielä täällä ensimmäisen perheen talossa yksin perheen ollessa reissussa. Sain kuitenkin ystävällisen (...) pyynnön poistua talosta ennen kuin he tulevat takaisin, eli huomisesta lähtien majailen sitten Sinin ja Sinin ihanan hostperheen luona vajaan viikon! Näin niillä asioilla on tapana järjestyä, t. Elli 'Stressi' Myllymäki

On ollut ihana huomata kuinka niin monelta au pairilta on saanut vertaistukea tässä asiassa ja nimenomaan niitä vertailukohtia normaaliin au pairin elämään. Loppujen lopuksi yllättävän moni täälläkin on itse vaihtanut, tai tuntee jonkun joka on vaihtanut perhettä. Ennen ajattelin sen olevan vain omaa huolimattomuuutta ja sitä, ettei ole ottanut perheestä tarpeeksi selvää. Asia ei todellakaan ole näin. Pelkän Skypen ja sähköpostin välityksellä ei vaan voi saada selville kaikkia asioita, ainoastaan pintaraapaisun ja kiiltokuvapuolen perheestä. Kukapa sitä nyt haluaisikaan heti läväyttää kaikkia huonoja puolia esille.

Perhettä on ollut niin paljon helpompaa etsiä täältä käsin, kun on voinut käydä tapaamassa perheitä heidän kodeissaan. Muutamasta perhe-ehdokkaasta jäi vaan sellainen hassu fiilis ja onneksi luotin itseeni niissä tapauksissa! Mun tuleva perhe oli ehkä neljäs jonka tapasin ja perheessä on 5- ja 3-vuotiaat pojat, äiti ja isä. Vanhempi on koulussa ma-pe ja nuorempi preschoolissa (? oon niin hämmentynyt näistä eri nimityksistä, on kindyä, jacarandaa preschoolia ja schoolia) ma-ti. Vähän jänskättää tuo lasten sukupuoli kun mulla on lähinnä kokemusta pikkutyttöjen leikeistä ja tukanlaitosta, mutta monet sanoo että pojat on itseasiassa helpompia kuin tytöt. Pojat oli kyllä niin suloisia kun tapasin heidät, varsinaisia hurmureita! Viikonloput on kaikki vapaat, paitsi jos sovitaan babysittingistä etukäteen. Tästä extratyöstä maksetaan sitten palkka tuntimäärän mukaan. Sekä perheen äiti että isä ovat kumpikin viestitelleet ja soitelleet melkein päivittäin, mikä tuntuu tosi kivalta. He myös sanoivat että saan soittaa milloin tahansa jos on inhottava olla täällä ja he voivat tulla hakemaan minut pois jos tarvii. Hassu sattuma myös, että heillä on ollut aikaisemmin au pair Oulusta, maailma sen kuin pienenee... :D

Seuraava infona varsinkin perheelle ja sukulaisille: kaikesta tästä huolimatta mulla on asiat täällä tosi hyvin!! Kun kaikki muut osa-alueet elämässä täällä rullaa niin hyvin kuin vain voi rullata, ei tuollainen pikkiriikkinen juttu kuin huono perhe edes vaikuta sen suuremmin mielialaan. Kaikki vieläkin hyvin siis, älkää huolehtiko turhaan, kun en minäkään!! (huomatkaa kuinka järkyttynyt edelleen oon tästä mun persoonanmuutoksesta...)

Nyt vaan toivotaan että kaikki sujuu uuden perheen kanssa hyvin, wish me luck!! Sitä ennen kuitenkin pitkä viikonloppu+muutama päivä Sinin kanssa, jee ♥

♥ Elli

FEELINGS

Melkein kaks viikkoa takana elämää maapallon toisella puolella! (Voi että miten vihaankaan tuota 'maapallon toisella puolella', kuulostaa vaan niin kliseiseltä...) Mutta kuitenkin, täällä sitä ollaan edelleen hengissä. Kirjoittelin aiemmin ennen lähtöä että fiilikset on sekavat, mutta voi kunpa oisinkaan tiennyt mitä tuleman pitää.. :D huhhuh.

Host-isä sanoo jatkuvasti nuoremman tytön olevan 'rocks and diamonds' (mikä kyllä kuvastaa tätä tapausta osuvammin kuin mikään muu), mutta tämä sanonta osuu ja uppoaa mun fiiliksiinkin niin hyvin. Lähtiessä lentokentältä Oulusta fiilikset oli hyvät. Yleensä olen kauhea itkupilli ja olin varautunut pahimpaan, mutta ei, myös koko matkan ajan olin vain innoissaan kaikesta ja mietittiinkin milloin se ikävä oikein tulee. Ensimmäiset päivät täällä, eli keskiviikko, torstai ja perjantai oli niin täynnä kaikkea uuden opettelemista ja näkemistä ja asioiden hoitoa että sen kummemmille ikävän tuntemuksille ei vaan jäänyt aikaa. Sitten lauantaina nuorempi tytöistä sai ensimmäiset kunnon raivarit, skypettelin kotiin ja olin liikaa yksinään omien ajatuksien kanssa. Tämän jälkeen juteltiin vielä host-äidin kanssa mun omasta perheestä ja tämän kaiken seurauksena se sitten tulikin. Itku.

Tämän jälkeen fiilikset on mennyt vuoristorataa ihan päivittäin. Silloin kun on paljon tekemistä mielialakin on korkealla. Ongelma on vaan se, että tarvin joka päivä tietyn ajan vain itselleni, sellaisen ajan, jolloin selailen puhelinta, katson jotakin sarjaa tai vaan oon. Ja juuri nämä on niitä pahoja hetkiä, jolloin yleensä ikäväkin iskee. Joskus se ikävä lähtee ihan kummallisista asioista, sellaisista tosi pienistä, niinkuin vaikka vaatekaapin siivoamisesta tai paahtoleivistä väärässä paikassa (jääkaapissa, seriously???).

Ikävä on jännä asia. En oikeastaan koko mun 19,5 vuoden mittaisen elämän aikana oo ikävöinyt ikinä mitään tai ketään kunnolla. En oikein tiennyt edes mitä ikävä saati sitten koti-ikävä on, ennenkuin tulin tänne (ihan sivuhuomautuksena, koti-ikävä on sitä kun ikävöit jopa tiskikoneen tyhjentämistä omassa kodissa, huom. äiti ja isi).

Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, suurimman osan ajasta olen tosi innoissaan kaikesta ja onnellinen, kaikki on hyvin! Tiedän sen siitä, että kun skypettelen Sinin kanssa suunnilleen päivittäin ja aina kun videokuva lävähtää näytölle on kuin katsoisi peiliin. Meillä menee fiilikset ihan käsi kädessä, kerran itkettiin kumpikin jo ensimmäisestä sanasta lähtien ja sitten on niitä päiviä kun kumpikin ollaan vaan niin onnellisia. Ollaan siis päätelty että tämä tämmönen tunteiden myrsky on ihan normaalia tässä vaiheessa.

Ihan samalla tavalla kuin negatiivisiakin fiiliksiä, myös niitä hyviä aiheuttaa ihan pienet asiat. Leffailta Sinin kanssa, reunion päiväkotibestiksen ja sen ystävän kanssa cityssä, positiiviset kommentit lapsilta ja host-vanhemmilta ja ajatus siitä, että Suomessa mulla on kaikki hyvin. Ihana perhe, poikaystävä, kaverit ja koulupaikka odottamassa, ei ne katoa minnekään vaikka itse täällä kaukana olenkin.

Huhhuh, enpä ajatellut kirjoittavani ihan tällaista postausta, mutta tässä nyt tämmöinen avautuminen. Kirjoittelen muuten tätä keskeltä lunta laskettelupäivän jälkeen, mutta tästä viikonlopusta lisää myöhemmin :)

my favorite quote from weheartit.com

Ihanaa viikonloppua kaikille! ♥

♥ Elli

ALL GOOD IN MANLY

Hengissä ollaan! 30 tuntia matkustamista ei tuntunut missään parhaan mahdollisen matkaseuran Sinin kanssa. Helsinki-Singapore lennolla nukahdettiin heti ruuan jälkeen ja lopulta kun herättiin oli lennosta kulunut jo 9 tuntia! Tämä oli erittäin mieluisa yllätys, sillä yleensä en saa nukuttua juuri ollenkaan matkustaessa. Singaporessa jouduttiin hengailemaan noin 7 tuntia, mutta tämäkin aika meni ihan hujauksessa. Viimeinen lento lähti Singaporen aikaan illalla, ja saatiin aika hyvin kiinni aikaerosta kun nukuttiin taas melkein koko lennon ajan.

Sydneyn koneessa täytimme laput, joissa kyseltiin matkatavaroista (onko esim. alkoholia/lääkkeitä/aseita) ja ebolan takia maista joissa on käynyt viimeaikoina. Kentällä sitten jonotimme ensin passintarkastukseen ja sitten valmistauduimme jonottamaan tulliin. Siihen kuuluisaan Australian tulliin, jonka läpi hullut aasialaiset yrittävät viedä jos minkälaista ruokaa ja tavaraa. Siihen tulliin, josta joutuu yöksi putkaan jos kantaa mukanaan särkylääkettä, ja josta on kuvattu (ja kuvattiin myös silloin) kuuluisaa tv-ohjelmaa. Siihen tulliin, jonka läpi Sinin kanssa kävelimme 30 sekunnissa.

Oltiin laitettu lappuun raksi kohtaan "onko sinulla lääkkeitä/aseita/laitonta pornoa........". Ennen tullia meiltä kysyttiin mitä meillä näistä on mukanamme. Vastattuamme lääkkeitä (joihin olin hakenut englanninkielisiä todistuksia kissojen ja koirien kanssa) huomasimmekin yhtäkkiä seisovamme koko tullihässäkän toisella puolella. Ei yhtäkään kysymystä viisumista, matkan tarkoituksesta, pankkitileistä tai niistä lääkkeistä. No, parempi näin!

Ulkopuolella odottivatkin host-äitimme, jotka olivat sattumalta tutustuneet odotellessaan meitä. Kentältä ajelimme D:n (host-äiti) kanssa Sydneyn keskustan läpi hieman kiertotietä tulevaan kotiini, joka sijaitsee kauniissa Manlyssa. Kävin pikaisesti suihkussa ja kiersin talon, jonka jälkeen lähdimme hoitamaan pari asiaa, mm. ruokaostokset ja uuden sim-kortin puhelimeeni. Ostin myös ensimmäisen ikioman hiustenkuivaajan!!

Tämän jälkeen D pudotti minut takaisin talolle ja meni hakemaan tytöt päiväkodista ja koulusta. Sen jälkeen leikimme tyttöjen kanssa ja annoin heille "fairy doorit" (näistä ehdottomasti lisää myöhemmin) ja tuliaiset. Tytöt esittelivät minulle talon eläinasukkaat, elikkä 3 kanaa, 2 marsua, kissan, kalat ja undulaatit. Kaikilla on nimet, jopa kaloilla. Ei puhettakaan että muistaisin kaikkia saati osaisin niitä kirjoittaa. Kissan nimi on Fergie, joskus Pussy. Nimet tulevat Pussycat Dollseista. Se on söpö, vaikkakin vanhemmat väittävät sen olevan äkäinen. Uskoo ken tahtoo ja itkee sitten myöhemmin raapimajälkiä ;)

Äiti, kato mikä tiskiharjapuu!!

Menin nukkumaan lämmitettävään sänkyyni (??) ennen yhdeksää ja heräsin tänä aamuna seitsemän aikoihin (tuo lämmitettävä sänky olisi varmaan ihan kätevä, koska täällä on aivan tajuttoman kylmä sisällä, en vaan taida osata käyttää sitä oikein...). Tänään D näytti minulle niiiin kauniin tien lautalle, joka vie Sydneyn keskustaan, ja Manly Beachille. Tapasimme myös kaksi D:n ystävää, joista toinen on Ruotsista ja jonka tyttö tulee torstaisin jatkossa myös minulle hoitoon.

Nyt alan pikkuhiljaa valmistautumaan untenmaille, sillä aamulla on aikainen herätys A:n (host-isä) kanssa cityyn hoitamaan pankkiasioita!!

 ♥ Elli