NELSON BAY

Tämä reissu on ollut bucket listilla jo pitkään, ja nyt kun sain teltan joululahjaksi (joka jää siis perheen seuraaville au paireille käyttöön) saatiin reissu tehtyä vieläpä kunnon budjettimatkana! Sini tuli meille perjantaina yöksi ja startattiin auto aikaisin lauantaiaamuna ensin kohti Seaforthia ja Hannaa, ja sitten Nelson baytä ja meidän leirintäaluetta. Soittelin aiemmin viikolla leirintäalueita läpi ja hinnat oli ihan naurettavan korkealla sähköttömälle paikalle yhdeksi yöksi school holidayn ja Australia day -viikonlopun takia. Loppujen lopuksi löydettiin tosi kiva ja edullinen paikka, vaikka meinattiin jo vähän vaipua epätoivoon.

Nelson bay sijaitsee noin 2,5h Sydneystä pohjoiseen. Nelson bay on Port Stephens nimisen alueen tärkein resort alue, mutta itse asiassa vain pieni osa kaikkia mahdollisia baytä ja biitsejä. Meidänkin leirintäalue sijaitsi loppujen lopuksi Anna bay nimisellä alueella muutaman kilometrin kauempana suosituimmista alueista. Matkalla Nelson bayhyn pysähdyttiin Newcastlessa, joka on siis NSW osavaltion toiseksi suurin ja koko Australian seitsemänneksi (vai olikohan kahdeksanneksi?) suurin kaupunki asukasluvun mukaan (n. 430 000, vrt. Sydney n. 4 850 000). Oon jo pitkään halunnut käydä Newcastlessa ja nähdä ensimmäisen vähän pienemmän kaupungin Australiassa. Pysäköitiin auto hirveään ylämäkeen ja lähdettiin etsimään kivaa kahvilaa (lue: vessaa) ja jäätiinkin sitten ensimmäiseen vastaan tulleeseen. Ja oli muuten varmaan kivoin kahvila missä oon täällä käynyt, tai ainakin top kolmosessa! Muuten sitten vaan käveleskeltiin hetki ympäriinsä ennen kuin jatkettiin matkaa. Kaiken kaikkiaan Newcastlesta jäi tosi hyvä fiilis, onneksi pysähdyttiin!!

Kun saavuttiin perille Nelson bayhyn, mentiin ekaksi varaamaan paikka leirintäalueelta, joka täytti kyllä kaikki odotukset pooleineen ja keittiö/BBQalueineen. Ilma oli lauantaina vähän sateinen, mutta ei annettu sen haitata. Pörräiltiin autolla ihka oikean kartan kanssa ympäriinsä ja löydettiin kuin löydettiinkin lopulta aina kohteisiin (tässä välissä pakko antaa pientä tunnustusta Sinille joka toimi samaan aikaan kartanlukijana ja DJnä). Käytiin tekemässä pieni walk nimeltään Tomaree beach summit walk, joka oli pelkkää kipuamista ylös ja takaisin tullessa laskeutumista. Maisemat taas olikin sitten täysin pienen puuskutuksen arvoisia! Tällä kävelyllä bongattiin tosi ällöttäviä jättihämähäkkejä roikkumassa verkoissa ja viitisen delfiiniä meressä!

Käytiin myös Port Stephensin hiekkadyyneillä, jotka oli melko upeita täysin luonnonvaraisine aasialaisineen ja kameleineen. Hiekkadyynit jatkuu mun käsittääkseni jopa reilun 30 kilometrin matkan rantaa pitkin!

Ravun tekemä kolo

Mentiin hyvissä ajoin ennen pimeää kasaamaan teltta ja Sini vanhana partiolaisena ja Hanna ja minä takapiha/parveketelttailun ammattilaisina saatiin teltta suhtkoht näppärästi kasaan. Sen jälkeen sitten kokkailtiin dinneriä ja mentiin nukkumaan sääskiystävien kanssa melko ajoissa.

Aamulla loihdittiin runsas mutta halpa aamupala ja syötiin se spa-alueella (spa=lämmitetty uima-allas). Tiedossa oli biitsipäivä Fingal bayllä, mutta ennen sitä käytiin tsekkaamassa Nelson bayn sympaattiset markkinat. Mukaan tarttui englanninkielinen Harry Potter ja viisasten kivi! Hengailtiin biitsillä ja uhkarohkeasti hengenpelastajien ohjeista huolimatta käytiin pienellä saarella, jolle pääsee kävelemään Fingal bayltä ainoastaan laskuveden aikaan. Jätettiin kuitenkin saari tutkimattomaksi loukkuun jäämisen pelossa.

Puhuttiin muuten jo lauantaina saarelle kävelemisestä ja Hanna sanoi aamulla olevan nousuvesi eli high tide, jolloin saarelle ei kannata yrittää mennä. Luulin koko lauantain ja vielä sunnuntainakin että jätettiin saarelle meno iltapäivään aamun 'hai timen' takia, ja kyselin jo että eikö se olisi ihan jännää nähdä niitä haita ja mistähän ne osaa ennustaa että ne hait aina aamuisin sinne tulee :D

Lähdettiin ajelemaan kotiin kuuden maissa, mutta tehtiin vielä yksi pysähdys ennen Sydneyä. Ne kuvat jätän kuitenkin salaperäisesti ensi kertaan!

Ihana viikonloppureissu takana ja saatiin tosi monta bucket list -juttua ruksittua yli vaan kahden päivän aikana, jei! Tässä kun itse kullakin alkaa viikonloput loppua kesken, Hannalla niitä on enää neljä ja meillä Sinin kanssa noin 10.......

♥ Elli

HAPPY AUSTRALIA DAY

2016

Vuosi 2015 oli isojen tapahtumien ja isojen päätösten vuosi: valmistuin lukiosta, pääsin kouluun, muutin tänne. Mikäpä olisikaan siis parempi tapa päättää vuosi kuin kuuluisat Sydneyn ilotulitukset!

Girls ♥

Pidettiin sleepoverit tyttöjen kanssa meillä edellisenä iltana ja pakattiin eväät valmiiksi aamua varten, sillä napattiin jo klo 8 bussi kohti Blue's Pointia. Sieltä on täydelliset näkymät Oopperatalolle ja Harbour bridgelle, ja oltiin kuultu, että hyvien paikkojen takia paikan päällä tulisi olla ajoissa. Saavuttiin perille 9:30, eikä minuuttiakaan liian aikaisin, sillä paikka oli jo täysin telttojen ja aurinkovarjojen peitossa ja saatiinkin suunnilleen viimeinen spotti nurmialueelta. Siitä sitten alkoi vajaan 15 tunnin odotus!

Hyvien eväiden ja aurinkovarjokyhäelmien voimalla jaksettiin istuskella koko päivä paahtavassa auringonpaisteessa puolen Aasian väestön kanssa. Aina se jaksaa 'yllättää' kuinka suuri osa turisteista ja Sydneyn väestöstä ylipäänsä tulee Aasiasta! Luettiin netistä, että Blue's Pointin kapasiteetti oli 12 000 ihmistä, joka tuli täyteen jo alkuillasta...

Pitkin päivää tapahtui aina välillä jotakin pientä, oli lentokonenäytöstä ja joulupukkia veneellä. Yhdeksältä illalla olivat vaatimattomammat koko perheen ilotulitukset ja klo 12 sitten odotus palkittiin! Ja voi miten palkittiinkaan........ huhhuh. Puhuttiinkin, että nyt ei seuraavaan kymmeneen vuoteen tarvi uutta vuotta juhliakaan (Sinin lisäyksenä tosin ehkä sitten 10 vuoden päästä 'joku New York' vois jo tuntua joltakin).

Tämän uuden vuoden tulen kyllä varmasti muistamaan koko loppuelämän! Ilotulitusten jälkeen lähdettiin muutaman muun kanssa suuntaamaan kohti busseja, ja huristeltiinkin sitten suoraan meille, sen verran väsyneitä oltiin kaikki pitkän päivän jälkeen. Juhlistetaan uutta vuotta paremmin sitten nyt lauantaina!

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille ♥

♥ Elli

PEOPLE

Ihan aluksi haluan jokaikisen lukevan Hannan tämän postauksen itsenäisyyspäivästä. Hanna kiteytti oikeastaan kaiken mitä itsekin eilispäivänä olisin Suomen kunniaksi halunnut sanoa, joten sen sijaan että koittaisin kirjoittaa samaa asiaa omin sanoin, lukekaa ihanan Hannan kirjoittama teksti Suomesta. Onnea Suomi 98 vuotta ♥

Kiitospäivä meni jo, mutta haluaisin omistaa yhden kokonaisen postauksen kiitollisuudelle siitä, kuinka paljon erilaisia ihmisiä olen saanut täällä tavata ja joista osaa voin täydestä sydämestä kutsua loppuelämäni ajan ystävikseni.

Monen au pairin, tai ylipäänsä ulkomaille muuttavan suurimpana pelkona tuntuu olevan ystävien/seuran/tuttavien löytäminen. Omasta kokemuksesta voin sanoa että ihmisiin tutustuminen ei KOSKAAN ole ollut näin helppoa kuin näiden viimeisen melkein neljän kuukauden aikana. Olen tavannut kymmenittäin au paireja eri maista ympäri maailmaa. Tietenkin suurin osa on jäänyt vain tuttaviksi tai sen hetken kanssani jakaneiksi ihmisiksi. Joka tapauksessa, voin sanoa että jokaiselta tapaamaltani ihmiseltä olen saanut jotain, jokaikiseltä. Vaikka heti kättelyssä olisin todennut ihmisen olevan aivan liian erilainen kuin itse olen ja tiennyt, ettei tästä todennäköisesti tule ystävyyttä syntymään, olen ainakin oppinut tunnistamaan minkälaisia ihmisiä haluan ympärilleni.

Olen saanut todella paljon uusia näkökulmia elämään ja tutustunut ja ystävystynyt sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en välttämättä puoli vuotta sitten olisi edes vaivautunut juttelemaan. Tässä asiassa olen kasvanut aivan hirveän paljon, enkä usko paluuta takaisin entiseen olevan.

On todella kummallinen tunne, kun aivan eri maailmankolkasta kotoisin oleva ihminen onkin yhtäkkiä niin itsesi tyyppinen ihminen. Joistakin sen huomaa heti, joistakin jonkin ajan päästä. Täällä myöskään ikä ei todellakaan ole muuta kuin numeroita, yleensä jos jonkun vanhemman tytön kanssa ei klikkaa, on syynä jokin muu kuin ikä. Suurin osa omista ystävistäni on toki Suomessakin ollut aina muutaman vuoden vanhempia, niin myös täälläkin. Se, että ihmiset tulevat tänne au paireiksi eri ikäisinä johtuu suurimmaksi osaksi varmaankin erilaisista koulutusjärjestelmistä. Suurin osa suomalaisista tuntuu olevan 19-20-vuotiaita, mutta esimerkiksi kanadalaiset ja amerikkalaiset usein muutamia vuosia vanhempia. Suomessa kun oikeastaan ainoa järkevä väli lähteä au pairiksi taitaa olla lukion jälkeisinä vuosina.

Sitä ei oikein aina itsekään muista kuinka paljon muitakin ihmisiä tämän vuoden aikana elämäänsä saa muiden au pairien lisäksi.

Ensimmäisenä tottakai mieleen tulee host family. Edellisessä perheessä asuessani en todellakaan olisi ikinä voinut kuvitella sanovani hostfamilyä perhettä 'toiseksi perheekseni'. Nyt on tilanne aivan toinen. Olen todellakin osa tätä perhettä, ja nytkin kun kirjoitan tätä sängyn pohjalta aivan kamalassa flunssassa, on koko perhe pitänyt minusta huolta kuin omasta lapsestaan. Lisäksi koen olevani osa koko tämän perheen sukua, mikä tuntuu todella hyvältä. Hostmomin äidin olen tavannut jo useaan otteeseen ja tullaan erittäin hyvin toimeen hänen, sekä hostmomin isän kanssa. Lisäksi hostdadin äiti hieman kauempaa on tällähetkellä viikon ajan täällä kyläilemässä, ja voi miten inspiroiva ihminen hän onkaan! Kyseessä on siis kahdeksankymppinen maailmanmatkaaja, joka oli juuri Etelä-Afrikassa bestiksensä kanssa. Olen kuullut niin hienoja tarinoita hänen elämästään ja kun näkee kuvan tämän ikäisestä ihmisestä ratsastamassa jättimäisellä afrikan norsulla leveä hymy kasvoillaan pitäen tiukasti kiinni edessä istuvan safaroppaan vyötäröstä, ei voi muuta kuin olla vaikuttunut. Kaikki perheen isovanhemmat tuovat kovasti mieleen omat mummit ja vaarin ♥

Oman perheen lisäksi sekä Sinillä että minulla on täällä tavallaan myös toiset perheet, nimittäin toistemme hostfamilyt. Olemme kumpikin koska tahansa tervetulleita toisen luoksi kylään, tai vaikkapa yöksi oli se sitten keskellä viikkoa tai viikonloppuna. Sinin perhe kutsui minut heidän kanssaan joululounaallekin, koska kuulemma olen osa heidän perhettään. Eräs perjantai-ilta me taas vietettiin täällä meillä, kun juhlimme perhetuttavan poispääsyä sairaalasta ja hänen vaimonsa synttäreitä erittäin sekalaisella seurakunnalla, joka oli kuin suoraan Mondern Family -tvsarjasta.

Viime lauantaina meillä oli isot juhlat, nimittäin W:n 6-vuotissynttärit. Edellämainittujen isovanhempien lisäksi tapasin juhlissa

♥ kuubalaisen, juuri naimisiin menneen tanssinopettajan ja hänen raskaana olevan vaimonsa
♥ aasialaisen naisparin ja heidän kaksospoikansa
♥ sairaalasta päässeen luusyövästä paranevan miehen
♥ pienen kohta neljävuotiaan pojan, joka sairastaa erittäin vakavaa synnynnäistä lihassairautta
♥ ja monia monia kauniita lapsia ja perheitä

Aina välillä sitä vaan herää siihen, kuinka suuri rikkaus on tutustua näin moniin erilaisiin ihmisiin. Tiedän, että Suomeen palattuani voin todellakin sanoa minulla olevan toinen perhe täällä Australiassa oman rakkaan Suomi-perheeni lisäksi.

♥ Elli

LONG WEEKEND

Pakko lisätä heti edelliseen postaukseen liittyen että tein tänään makaronilaatikkoa (kiitos inspiraatiosta Jessica)!! ♥ Vanhempi poika nimesi sen "macaroni awesome", joten nappiin meni ;)

Bronte Beach

Meinasin alottaa sanomalla että mun viime viikot on olleet ihan normaaleja ja tavallisia täällä kunnes hoksasin että eihän se ihan niin olekaan! Ensimmäisellä kokonaisella viikolla kun olin täällä uudessa kodissa perheen äiti oli työmatkalla Brisbanessa. Seuraavalla viikolla vanhempi pojista sairastui tuhkarokkoon ja vieläpä aika äkäiseen sellaiseen, joten yli puolet viikosta hengailtiin kotona lastenohjelmien parissa. Jäi kaikki nuoremmankin pojan harrastukset välistä ja mökkihöperyys oli kaikilla melko lähellä! Viime viikollakin oltiin maanantai ja tiistai sitten vaan kotona, tosin lohdutukseksi tiistaina vein W:n leffaan! Torstaiaamuna family sitten lähti kohti Sydneyn lentokenttää mukanaan 4x20kg kassia, joista yksi oli täynnä ruokaa ja loput mm. muovisia golfmailoja, puhallettavia uimaleluja, sadetakkeja, märkäpukuja, snorkkeleita ja räpylöitä, 10 kg lääkkeitä ja ehkä jokunen vaatekin. Ja ei, perhe ei päättänyt ottaa äkkilähtöä ja muuttaa Eurooppaan vaan matkakohde oli pikkuruinen Daydream Island parin tunnin lentomatkan päässä. Host dadin kanssa siinä keskiviikkoilta naureskeltiin host momin pakkailuille, dadilla tosin nauru loppui lyhyeen kun se tajusi kuka niitä laukkuja loppujen lopuksi kantaa :D Anyway, minä urheana tyttönä otin haasteen vastaan ja lähdin ajamaan heidät toisella puolella Sydneyä sijaitsevalle lentokentälle aamuruuhkassa! Hengissä ollaan taas yhtä (stressaavaa) kokemusta rikkaampana!

Ihan sivuhuomautuksena pakko sanoa, että rakastan lentokenttiä. Voisin viettää siellä tunteja vaan katsellen ihmisiä ja haistellen ilmaa. Se oikeasti tuoksuu ihan lomalta ja lähdöltä ja jännitykseltä! Viime kerran lentokentällä olin tosiaan silloin kun 11 viikkoa sitten saavuin tänne,

Joka tapauksessa, siitä alkoi mun 6 päivän miniloma! Torstaina menin vaan rannalle nauttimaan vapaapäivästä ja illalla Warringah Malliin täydentämään joululahjashoppailut. Ajoissa liikenteessä, mutta pakko olla! Tällä viikolla nimittäin lähetetään paketti kohti Suomea Sinin kanssa ja toivottavasti vielä ehtii jouluaatoksi perille. Sain muuten vähän joulufiiliksestä eilen kiinni, kun vaeltelin Targetin jouluosastolla ja siellä soi joululaulut ♥ Kun laittoi silmät kiinni, pystyi melkein kuvittelemaan lumen ja joulukinkun ja piparit. Oi voi, joulu voi olla mulle se vaikein paikka täällä olon aikana, onneksi viime jouluna otin ihan tietoisesti kaiken mahdollisen irti ja vähän enemmänkin!

Dee Why Beach

Perjantaina sain ruksattua taas yhden asian bucket listilta, nimittäin surffaamisen. Varattiin yhden hollantilaisen tytön kanssa surffitunti ja ennen kuin huomattiinkaan siellä me seisottiin laudalla aaltojen päällä ylväästi lipuen kohti rantaa (tapahtui kerran 4 sekunnin ajan). Hommahan ei siis ihan sujunut niinkuin Strömsössä, mutta ei se mitään! Parin onnistumisen voimin jaksoi aina 50 uutta epäonnistumista, niin hyvä se fiilis laudan päällä oli. Suolavettä ja hiekkaa tuli syötyä vuoden tarpeiksi vaan oli meillä mukavaa! Tarkoitus oli mennä maanantaina uudestaan mutta oltiin kumpikin edelleen niin jumissa että siirrettiin se suosiolla lauantaille. Ehdinkin jo kaivata hiekan narskumista hampaissa ja ikuista janoa suolaveden takia!

Perjantaina illalla olin kutsunut viisi tyttöä meille viettämään tyttöjen iltaa, tehtiin ruokaa ja katsottiin leffa, ihanan normaalia. Lauantaina Sinin kanssa hoideltiin vielä joulujuttuja, jonka jälkeen Sini tuli meille yöksi, laitettiin ruokaa ja katsottiin Vain Elämää -maratooni.

mun monipuolinen snapchat viimeaikoina :D

Johtuiko sitten Halloweenista vai mistä, mutta la-su yö oli ehkä kamalin mun elämässä. Heräsin yöllä taas tapani mukaan vessaan, ja vessan ovella jostain syystä vilkaisin taaksepäin ja mikäs muukaan se siinä valokeilassa kökötti kuin hämähäkki, eikä mikään ihan pieni! Hämähäkkien suurena suojelijana tein ihan tietoisen valinnan antaa hänen jatkaa elämäänsä (lue: sydän pamppaillen loikkasin pituushypyn maailmanennätyksen hämähäkin yli ja sprinttasin takaisin peiton alle). Loppuyön nukuin sitten 5 minuutin pätkissä peläten uuden ystäväni kipittävän mun huoneeseen. Aamulla koitettiin etsiskellä, muttei Sinin kanssa löydetty häntä mistään. Seuraavana yönä vessareissulla tämä uusi lemmikki sitten uskollisesti odottelikin jo siellä samaisessa paikassa, mutta tällä kertaa tuommoinen säikyttely pisti sen verran vihaksi että nappasin lunchboxin ja yritin teljetä sitä sinne (hahah ja mitähän sen jälkeen olisin tehnyt? Ottanut sen lemmikiksi?). Homma osottautui sitten sen verran haasteelliseksi että päädyin loppujen lopuksi liiskaamaan hämiksen lunchboxin kylkeen. Tässä vaiheessa loppui murhaajan rohkeus ja jätin ruumiin odottamaan pariksi päiväksi rohkeampaa hautausurakoitsijaa (3v J:tä). Voin kertoa että oli perheellä naurussa pitelemistä kun tulivat takaisin... Tästähän olis voinut tehdä vaikka oman postauksensa, mutta miten se sanonta meneekään, pieni askel maailmalle, suuri Ellille (ja hämähäkille, rest in peace).

Loppuloma meni vähän rauhallisemmissa merkeissä tämän Steve Irwin -momentin jälkeen. Maanantaina kävin moikkaamassa cityssä Jessicaa ja Ainoa niiden uudessa kämpässä vaatimattomassa World Towerissa ja tiistaina siivoilin ja tein vähän täydennysshoppailua jääkaappiin. Tiistaina kävin myös nappaamassa perheen takaisin kotiin lentokentältä ja kotimatkalla poikettiin China Townissa syömässä myöhäinen dinner. Nyt paluu takaisin arkeen, jospa mullekin saataisiin yksi täysin normaali tylsä arkinen työviikko ens viikolla!

Nauttikaa loppuviikosta ♥

♥Elli

BLUE MOUNTAINS DAY I

Päätin jakaa tämän Blue Mountains -reissun kahteen eri postaukseen, tässä ensimmäinen!

Perjantaina illalla lähdettiin junalla 7 muun au pairin kanssa kohti Blue Mountainsia. Tällä kertaa edustusta oli Suomesta (x3!!), Kanadasta, Jenkeistä, Saksasta, Briteistä ja Norjasta. Saatiin ihan mahtava porukka kasaan ja juttu luisti heti alusta asti, vaikka muutamaa tytöistä en ollut ennen tavannutkaan. Junamatka Blue Mountainsille Sydneystä kesti noin kaksi tuntia. Perillä matkanjohtajan (arvatkaa kuka) johdolla marssittiin YHA-hostelliin (arvatkaa ketkä hoiti majoituksen), jonne oli noin 10 minuutin kävelymatka juna-asemalta. Alunperin olin vähän kyseenalaistanut löytyykö Katoomba-nimisestä kylästä edes kunnon ruokakauppaa, mutta vielä mitä! "Kylästä" löytyi Coles, Woolworths ja Aldikin (vertaa CityMarket, Prisma ja Lidl), sekä Target ja kymmeniä kahviloita ja pikkukauppoja. Hostellissa meitä vastassa oli yövahti Rob (tai Bob, jompikumpi :D) joka ystävällisesti kertoi meille hyviä vinkkejä viikonlopun ohjelmistoon päätyen aina taxfilenumberin tärkeyteen (tämähän ei koske au paireja..) ja turvallisuuteen yöelämässä. Kun sitten päästiin liukenemaan paikalta, mentiin melko pian nukkumaan aamun aikaisen herätyksen takia. Huoneessa oli neljä kerrossänkyä, eli juuri kahdeksan nukkumapaikkaa. Hostellista sen verran että jos Blue Mountainsille on joku suuntaamassa, valitkaa ehdottomasti Katoomban YHA hostel! Maksettiin kahdesta yöstä $65/tyttö elikkä noin 40 euroa. Hostellissa oli yhteinen keittiö, jossa oli myös osasto FREE FOOD. Kaikki toimi tosi hyvin, mistään ei valitettavaa! Ainoa ihmetyksen aihe olivat muut asukkaat. Oltiin kaikki ajateltu muidenkin olevan suunnilleen meidän ikäisiä, mutta alakerran oleskelutilassa hengaili pääosin keski-ikäisiä ja sitä vanhempaa väkeä.

Lauantaina herättiin kaikki seitsemältä ja suunnattiin hostellin alakertaan keittiöön, ja kokkailtiin aamupalaa yhdessä. Siitä sitten kiiruhdettiin kaupan kautta 10 minuutin junamatkalle kohti Wentworth Fallsia. Tarkoituksena oli siis Rob/Bobin vinkkien avulla patikoida katsomaan Wentworth nimistä vesiputousta ja tehdä pieni lenkki siellä. Lähdettiin matkaan Darwinin mukaan nimettyä reittiä pitkin ja tällä alkupätkällä luonto oli välillä todella karua ja kuivaa ja välillä taas vehreää!

Meitä oltiin varoiteltu käärmeistä ja hämähäkeistä ja jostain syystä erehdyin valitsemaan paalupaikan tälle meidän vaellukselle. Muutaman erittäin hengenvaarallisen kirkumista aiheuttaneen läheltäpititilanteen (mm. jonkun eläimen jätöksistä pölähtävän kärpäsparven) jälkeen päästiin kuitenkin sinne itse vesiputoukselle! Jo matkalla oli näkynyt pienempiä putouksia, jotka oikeastaan tekivät minuun suuremman vaikutuksen. Eipä me paljoa aikaa taidettu uhratakaan tämän the vesiputouksen katseluun ja kuvailuun!

Wentworth Fall, huomaa ylhäällä menevä kaide niin saa vähän mittasuhteita.

Vesiputouksen vieressä olevalta näköalapaikalta avautuivat aivan uskomattomat näkymät! Ei ole tämä tyttö aiemmin nähnyt vastaavaa, joku aika meni ihan vaan tuijotellessa. Ei sitä oikein saanut edes kuviinkaan kunnolla, menkää ja nähkää itse. Vietettiin tällä look-outilla varmaan 20 minuuttia ottaen kuvia toisista (tyttöporukassa reissaamisen hyvät puolet :D) ja maisemista.

Kun sitten maltettiin jatkaa matkaa, päätettiin kiertää 'pieni' lenkki 'muutamine' portaineen (voin muuten sanoa että pelotti). Loppujen lopuksi koko vaelluksen kilometrimääräksi kertyi lähemmäs 12 km. Tästä matkasta varmaankin noin 10 kilometriä oli portaita alas tai ylös.. Mukavassa seurassa jutellen matka kuitenkin meni todella nopeasti! Loppumatkalla ilmasto oli paljon miellyttävämpi, sillä suurin osa reitistä kulki jonkinlaisen sademetsän keskellä. Välillä piti kulkea pienten vesiputoustenkin läpi! Lopulta päädyttiin piknikalueelle ja syötiin lounas, jonka jälkeen otettiin bussi takaisin hostellille.

Nämä kaks oli koko ajan hyppimässä aitojen väärälle puolelle kuvaamaan.. :D

Huhhuh, raskas reissu, mutta todellakin antoi enemmän kuin otti! Välillä piti oikein pysäyttää ajatukset ja miettiä että täällä sitä ollaan, Australian sademetsässä ja vuorilla.

Hostellilla levättiin hetki ja suunniteltiin loppupäivää. Päätettiin lähteä kiertelemään kylää ja tekemään visiitti paikalliseen kulttuurimuseoon. Museo sinänsä ei ollut kummoinen, mutta sopi paremmin kuin hyvin loppupäivän aktiviteetiksi, sen verran väsyneitä oltiin kaikki. Takaisin hostellille päästyämme istuttiin ulkona ja juotiin lasi viiniä. Ensimmäiset nuoremmat asukkaatkin bongattiin ja hengailtiin hetki heidän kanssa ennen dinnerin kokkailua. Oltiin päätetty mennä helpoimman kautta ja väsättiin pastacarbonaraa, valkosipulipatonkia ja salaatti. Ja voi että oli hyvää!

Perjantai-iltana oltiin myös päätetty pitää TimTam tasting, Australiassa kun ollaan. Tässäpä yksi asia jota ikävöin varmasti Suomessa, TimTamit!! Tastingissä voiton taisivat kyllä viedä ihan ne originaalit versiot..

Pelailtiin myös Aliaksen kaltaista peliä, mikä oli hieman hankalaa pelin ollessa brittiläinen ja osallistujien kuudesta eri maasta. Vaihdettiinkin sitten superhauskaan Hands Up -peliin joka saattaa joillekin olla tuttu Ellen Degeneres showsta!

Ei sitten lopulta valvottu ihan kamalan myöhään, sillä osa meistä päätti herätä aamulla kirjaimellisesti ennen auringonnousua...

♥ Elli