Kiitospäivä meni jo, mutta haluaisin omistaa yhden kokonaisen postauksen kiitollisuudelle siitä, kuinka paljon erilaisia ihmisiä olen saanut täällä tavata ja joista osaa voin täydestä sydämestä kutsua loppuelämäni ajan ystävikseni.
Monen au pairin, tai ylipäänsä ulkomaille muuttavan suurimpana pelkona tuntuu olevan ystävien/seuran/tuttavien löytäminen. Omasta kokemuksesta voin sanoa että ihmisiin tutustuminen ei KOSKAAN ole ollut näin helppoa kuin näiden viimeisen melkein neljän kuukauden aikana. Olen tavannut kymmenittäin au paireja eri maista ympäri maailmaa. Tietenkin suurin osa on jäänyt vain tuttaviksi tai sen hetken kanssani jakaneiksi ihmisiksi. Joka tapauksessa, voin sanoa että jokaiselta tapaamaltani ihmiseltä olen saanut jotain, jokaikiseltä. Vaikka heti kättelyssä olisin todennut ihmisen olevan aivan liian erilainen kuin itse olen ja tiennyt, ettei tästä todennäköisesti tule ystävyyttä syntymään, olen ainakin oppinut tunnistamaan minkälaisia ihmisiä haluan ympärilleni.
Olen saanut todella paljon uusia näkökulmia elämään ja tutustunut ja ystävystynyt sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en välttämättä puoli vuotta sitten olisi edes vaivautunut juttelemaan. Tässä asiassa olen kasvanut aivan hirveän paljon, enkä usko paluuta takaisin entiseen olevan.
On todella kummallinen tunne, kun aivan eri maailmankolkasta kotoisin oleva ihminen onkin yhtäkkiä niin itsesi tyyppinen ihminen. Joistakin sen huomaa heti, joistakin jonkin ajan päästä. Täällä myöskään ikä ei todellakaan ole muuta kuin numeroita, yleensä jos jonkun vanhemman tytön kanssa ei klikkaa, on syynä jokin muu kuin ikä. Suurin osa omista ystävistäni on toki Suomessakin ollut aina muutaman vuoden vanhempia, niin myös täälläkin. Se, että ihmiset tulevat tänne au paireiksi eri ikäisinä johtuu suurimmaksi osaksi varmaankin erilaisista koulutusjärjestelmistä. Suurin osa suomalaisista tuntuu olevan 19-20-vuotiaita, mutta esimerkiksi kanadalaiset ja amerikkalaiset usein muutamia vuosia vanhempia. Suomessa kun oikeastaan ainoa järkevä väli lähteä au pairiksi taitaa olla lukion jälkeisinä vuosina.
Sitä ei oikein aina itsekään muista kuinka paljon muitakin ihmisiä tämän vuoden aikana elämäänsä saa muiden au pairien lisäksi.
Ensimmäisenä tottakai mieleen tulee host family. Edellisessä perheessä asuessani en todellakaan olisi ikinä voinut kuvitella sanovani hostfamilyä perhettä 'toiseksi perheekseni'. Nyt on tilanne aivan toinen. Olen todellakin osa tätä perhettä, ja nytkin kun kirjoitan tätä sängyn pohjalta aivan kamalassa flunssassa, on koko perhe pitänyt minusta huolta kuin omasta lapsestaan. Lisäksi koen olevani osa koko tämän perheen sukua, mikä tuntuu todella hyvältä. Hostmomin äidin olen tavannut jo useaan otteeseen ja tullaan erittäin hyvin toimeen hänen, sekä hostmomin isän kanssa. Lisäksi hostdadin äiti hieman kauempaa on tällähetkellä viikon ajan täällä kyläilemässä, ja voi miten inspiroiva ihminen hän onkaan! Kyseessä on siis kahdeksankymppinen maailmanmatkaaja, joka oli juuri Etelä-Afrikassa bestiksensä kanssa. Olen kuullut niin hienoja tarinoita hänen elämästään ja kun näkee kuvan tämän ikäisestä ihmisestä ratsastamassa jättimäisellä afrikan norsulla leveä hymy kasvoillaan pitäen tiukasti kiinni edessä istuvan safaroppaan vyötäröstä, ei voi muuta kuin olla vaikuttunut. Kaikki perheen isovanhemmat tuovat kovasti mieleen omat mummit ja vaarin ♥
Oman perheen lisäksi sekä Sinillä että minulla on täällä tavallaan myös toiset perheet, nimittäin toistemme hostfamilyt. Olemme kumpikin koska tahansa tervetulleita toisen luoksi kylään, tai vaikkapa yöksi oli se sitten keskellä viikkoa tai viikonloppuna. Sinin perhe kutsui minut heidän kanssaan joululounaallekin, koska kuulemma olen osa heidän perhettään. Eräs perjantai-ilta me taas vietettiin täällä meillä, kun juhlimme perhetuttavan poispääsyä sairaalasta ja hänen vaimonsa synttäreitä erittäin sekalaisella seurakunnalla, joka oli kuin suoraan Mondern Family -tvsarjasta.
Viime lauantaina meillä oli isot juhlat, nimittäin W:n 6-vuotissynttärit. Edellämainittujen isovanhempien lisäksi tapasin juhlissa
♥ kuubalaisen, juuri naimisiin menneen tanssinopettajan ja hänen raskaana olevan vaimonsa
♥ aasialaisen naisparin ja heidän kaksospoikansa
♥ sairaalasta päässeen luusyövästä paranevan miehen
♥ pienen kohta neljävuotiaan pojan, joka sairastaa erittäin vakavaa synnynnäistä lihassairautta
♥ ja monia monia kauniita lapsia ja perheitä
Aina välillä sitä vaan herää siihen, kuinka suuri rikkaus on tutustua näin moniin erilaisiin ihmisiin. Tiedän, että Suomeen palattuani voin todellakin sanoa minulla olevan toinen perhe täällä Australiassa oman rakkaan Suomi-perheeni lisäksi.
♥ Elli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti