Näytetään tekstit, joissa on tunniste HAPPINESS. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste HAPPINESS. Näytä kaikki tekstit

2016/03/14

THE GROUNDS OF ALEXANDRIA

Täydellinen sunnuntaipäivän seikkailu Alexandrian kaupunginosaan, pieneen, vähään aikaan kauneimpaan puutarhamaiseen kahvilaravintolakeskittymään, The Grounds of Alexandriaan. Perinteisesti kerrankin kun kameran otin mukaan, oli siitä akku lopussa, mutta on nää kännykkäkuvatki aika ihania. Enjoy!


nämä sympaattiset kaverit oli heti ensimmäisen nurkan takana Groundseihin tultaessa ♥


tytöillä iski pieni annoskateus tähän mun vesimeloniananaslimemehuun :D

jopa vessa oli niin loppuun asti mietitty Groundsien tyyliin sopivaksi, vessakopitkin oli semmoset karsinamaiset!

Alkava viikko on muuten mun viimeinen kokonainen työviikko. Tasan kolmen viikon päästä ollaankin jo uusissa maisemissa.

So let's make the most of it!

♥ Elli

2016/02/04

THIS YEAR...

Tämän vuoden puolella oon...

...varaillut lentoja. Nyt on kaikki seitsemän lentoa armaaseen kotimaahan asti varattuna!! Ja koko puolentoista kuukauden matkasuunnitelman suuret linjat (eli maat) lukkoon lyötynä. Kotiin tullaan Australian lisäksi viiden maan (ja yhtä monen valuutan, hohhoijaa) kautta.

...SUPpaillut ekaa kertaa. Täällä tuo eroaa sen verran suomalaisesta SUPpailusta, että sitä tehdään meressä ja tavallaan surffaillaan menemään aalloilla. Host vanhemmat oli musta ylpeitä, olin kuulemma niin hyvä ensikertalaiseksi ;)



...kauhistellut (ja myös pikkiriikkisen ollut helpottunut) siitä kuinka nopeaa päivät/viikot/kuukaudet menee. Tänään tasan 2kk au paireilua jäljellä!

...havahtunut aina välillä siihen, että täällä tutuksi tullut arki ei seuraakaan Suomeen.

...tajunnut myös, kuinka kova ikävä kahta pikkumiestä tulee.

...alottanut VIHDOIN katsomaan Täydellisiä naisia, ja koukuttunut siihen täysin.

...tehnyt vakaan päätöksen ostaa viimeinkin thongsit (varvassandaalit, ei alushousut nimim. erehdyksiä sattuu) näin melkein puolen vuoden ausseilun jälkeen. Hävettää myöntää etten vielä sellaisia omista, mutta nyt kun uskolliset mummosandaalit alkaa hajoamaan jalkoihin, on tilaa uudelle hankinnalle!



...ollut vähän huolissaan omasta yökäyttäytymisestä Nelson bayn jälkeen. Olin nimittäin keskellä yötä tarttunu Siniä kaksin käsin hiuksista kiinni, kun luulin sen päätä mun vaatekasaksi joka jostain syystä piti siirtää (??). Kiva telttailukokemus Sinille, varsinkin kun tullaan nukkumaan viimeinen 1,5kk joka yö yhdessä.. Creepy..

...ruksinu bucket listiltä yli juttuja hyvää tahtia. Tätä on ehdottomasti vauhdittanut se tosiasia että Hanna lähtee pian :(

...tullut oman elämänsä julkkikseksi. Toivottavasti kaikki oululaiset sukulaiset on huomannut tämän paikallislehdistä :D

Kuuluisa keinu citymaisemalla, jolle on joskus ihan jonoakin hienojen kuvien toivossa.


...syönyt taas Ikean lihapullat

...käynyt kävelemässä yhden rankimmista (mutaisimmista) walkeista Royal National Parkissa. 13 kilometristä valehtelematta yli puolet oli ylämäkeä!

...ollut tällä samaisella reissulla mukana elämäni ensimmäisessä ja toivottavasti viimeisessä (ketju)kolarissa. Onneksi meidän auto oli jonon ensimmäisenä eikä syyllinen pamahtanut meidän takana olleeseen autoon kovin lujaa. Peräkoukku pelasti! (Mulla kuskina oli tässä ihan ensimmäisenä huoli siitä jääkö nyt nuo edellä mainitut Ikean lihapullat syömättä tämmöisen turhanpäiväisen hidasteen takia ja räpsin todistekuvia ja kirjoittelin tietoja melko vinhaa vauhtia että saatais matka jatkumaan)

...kiskonut jalasta iilimadon (edelleen siellä samaisessa national parkissa, vissiin ihan hyvä reissu) pienen tanssiesityksen saattelemana. Äiti saa taas olla tyttärestään ylpeä, ties mikä hyönteisten Steve Irwin musta tulee! Niin ja tällä reissulla Sinillä jäi kamera kotiin ja mulla loppui ekan kuvan jälkeen akku. Eipä siellä kyllä paljoa ois puuskutukselta ehtinyt kuvailemaankaan...



...lopettanut sokerittoman tammikuun varsin menestyksekkäästi vain parilla lipsahduksella!

...tajunnut että teinivuodet on viikon päästä ohi!! Vietän ekaa kertaa synttäreitä kesällä, kummallista...

...nauttinut poikien koulujen jatkumisesta, normaaliarki tuntuu niin luksukselta school holidayn jälkeen!

...ihan tosissaan säälinyt meidän 6v koululaista kun ollaan luettu sanoja sen kanssa. Kun toinen turhautuu ja sanoo "but this doesn't make any sense!!" mitäpä siihen voi muuta sanoa ku että "I know I'm sorry..." Miettikääpä nyt vaikka edes sanaa 'Australia' jonka kaikki kolme aata lausutaan eritavalla... Toisena esimerkkinä come home, miks se sanotaan kam houm eikä kam ham tai koum houm?? Kyllä se suomi vaan on paras kieli (kome home).

...koittanut miettiä pääni puhki vastausta host dadin kysymykseen, mitä Suomessa sanotaan kun esim. törmää johonkin/pitää päästä jonkun ohi (kun englanniksi sanotaan excuse me) ja päätynyt vastaukseen "Oops".

sattumalta pukeuduttiin suomitiimiksi :D


...naureskellut 3-vuotiaan touhuille kirjaimellisesti mun selän takana. Monesti jos nojailen keittiön tasoon tai laitan ruokaa, on mun takapuolessa kiinni milloin mitäkin tavaraa, helikopterin hinausköyttä, pihtejä tai esim. eilen moottorisaha. Olipa siellä kerran tulipalokin joka piti sammuttaa!

...saanut tottua omaa sukunimeä tavattaessa siihen että viimeistään m-y-l-l-y :n kohdalla vastapuoli luovuttaa. Urheimmat tosin on päässy jopa "a with dots" kohdalle!

...naureskellut australialaisille parkkeeraajille. Kun itse parkkeeraa vähän epämääräisesti rivin reunapaikalle, joka ei enää edes ole kokonainen paikka, niin eiköhän siinä vieressä ole lopulta vielä kaksi autoa lisää. Sama punaisissa valoissa, kun luulee itse menevänsä vähän rajoilla, perässä tulee ainakin kaksi autoa lisää.

...juonut teetä enemmän ku isi on syöny pottuja (heheh, daddy-vitsi).

...kauhistellut omaa pärjäämistä Suomen kesässä, kun tällä viikolla meinasin perua koko biitsipäivän kun näin mittarissa lukeman 22 (aurinko siis porotti kirkkaalta taivaalta ja tuulta ei ollut ollenkaan, käytännössä siis 28) ja eräänä toisena päivänä meinasin laittaa leikkipuistoon softshell takin kun taivas oli pilvessä ja asteita 23.


Meillä on tässä lähiviikkoina nyt siis suunnitelmissa picniciä, Opera Baria, biitsi BBQ:ta, mun synttäreitä, kajakointia, markkinoita, walkeja, open air cinemaa....

Nauttikaa Suomessa lauhtuneista keleistä, pusuja ja haleja kaikille!

♥ Elli



2016/01/29

KANGAROOS @ MORISSET

Matkalla Nelson baystä kotiin tehtiin pieni pysähdys juuri ennen auringonlaskua Morisset-nimiseen paikkaan, jossa voi nähdä luonnonvaraisia kenguruja! Siellä niitä loikki tiellä ja peltoaukiolla kymmenittäin suuria ja pieniä. Ensimmäiset kuvat kengujen kanssa oli lievästi sanottuna jännittyneitä, mutta lopulta meistä tuli tosi hyviä 'mates' etenkin erään linssiluteen kanssa. Olihan se aikakin näin reilun 5 kuukauden Ausseissa olon jälkeen jo vihdoin nähdä nämäkin söpöläiset.





♥ Elli

2016/01/01

2016

Vuosi 2015 oli isojen tapahtumien ja isojen päätösten vuosi: valmistuin lukiosta, pääsin kouluun, muutin tänne. Mikäpä olisikaan siis parempi tapa päättää vuosi kuin kuuluisat Sydneyn ilotulitukset!

Girls ♥








Pidettiin sleepoverit tyttöjen kanssa meillä edellisenä iltana ja pakattiin eväät valmiiksi aamua varten, sillä napattiin jo klo 8 bussi kohti Blue's Pointia. Sieltä on täydelliset näkymät Oopperatalolle ja Harbour bridgelle, ja oltiin kuultu, että hyvien paikkojen takia paikan päällä tulisi olla ajoissa. Saavuttiin perille 9:30, eikä minuuttiakaan liian aikaisin, sillä paikka oli jo täysin telttojen ja aurinkovarjojen peitossa ja saatiinkin suunnilleen viimeinen spotti nurmialueelta. Siitä sitten alkoi vajaan 15 tunnin odotus!

Hyvien eväiden ja aurinkovarjokyhäelmien voimalla jaksettiin istuskella koko päivä paahtavassa auringonpaisteessa puolen Aasian väestön kanssa. Aina se jaksaa 'yllättää' kuinka suuri osa turisteista ja Sydneyn väestöstä ylipäänsä tulee Aasiasta! Luettiin netistä, että Blue's Pointin kapasiteetti oli 12 000 ihmistä, joka tuli täyteen jo alkuillasta...

Pitkin päivää tapahtui aina välillä jotakin pientä, oli lentokonenäytöstä ja joulupukkia veneellä. Yhdeksältä illalla olivat vaatimattomammat koko perheen ilotulitukset ja klo 12 sitten odotus palkittiin! Ja voi miten palkittiinkaan........ huhhuh. Puhuttiinkin, että nyt ei seuraavaan kymmeneen vuoteen tarvi uutta vuotta juhliakaan (Sinin lisäyksenä tosin ehkä sitten 10 vuoden päästä 'joku New York' vois jo tuntua joltakin).





Tämän uuden vuoden tulen kyllä varmasti muistamaan koko loppuelämän! Ilotulitusten jälkeen lähdettiin muutaman muun kanssa suuntaamaan kohti busseja, ja huristeltiinkin sitten suoraan meille, sen verran väsyneitä oltiin kaikki pitkän päivän jälkeen. Juhlistetaan uutta vuotta paremmin sitten nyt lauantaina!



Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille ♥

♥ Elli


2015/12/07

PEOPLE

Ihan aluksi haluan jokaikisen lukevan Hannan tämän postauksen itsenäisyyspäivästä. Hanna kiteytti oikeastaan kaiken mitä itsekin eilispäivänä olisin Suomen kunniaksi halunnut sanoa, joten sen sijaan että koittaisin kirjoittaa samaa asiaa omin sanoin, lukekaa ihanan Hannan kirjoittama teksti Suomesta. Onnea Suomi 98 vuotta ♥



Kiitospäivä meni jo, mutta haluaisin omistaa yhden kokonaisen postauksen kiitollisuudelle siitä, kuinka paljon erilaisia ihmisiä olen saanut täällä tavata ja joista osaa voin täydestä sydämestä kutsua loppuelämäni ajan ystävikseni.

Monen au pairin, tai ylipäänsä ulkomaille muuttavan suurimpana pelkona tuntuu olevan ystävien/seuran/tuttavien löytäminen. Omasta kokemuksesta voin sanoa että ihmisiin tutustuminen ei KOSKAAN ole ollut näin helppoa kuin näiden viimeisen melkein neljän kuukauden aikana. Olen tavannut kymmenittäin au paireja eri maista ympäri maailmaa. Tietenkin suurin osa on jäänyt vain tuttaviksi tai sen hetken kanssani jakaneiksi ihmisiksi. Joka tapauksessa, voin sanoa että jokaiselta tapaamaltani ihmiseltä olen saanut jotain, jokaikiseltä. Vaikka heti kättelyssä olisin todennut ihmisen olevan aivan liian erilainen kuin itse olen ja tiennyt, ettei tästä todennäköisesti tule ystävyyttä syntymään, olen ainakin oppinut tunnistamaan minkälaisia ihmisiä haluan ympärilleni.

Olen saanut todella paljon uusia näkökulmia elämään ja tutustunut ja ystävystynyt sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en välttämättä puoli vuotta sitten olisi edes vaivautunut juttelemaan. Tässä asiassa olen kasvanut aivan hirveän paljon, enkä usko paluuta takaisin entiseen olevan.

On todella kummallinen tunne, kun aivan eri maailmankolkasta kotoisin oleva ihminen onkin yhtäkkiä niin itsesi tyyppinen ihminen. Joistakin sen huomaa heti, joistakin jonkin ajan päästä. Täällä myöskään ikä ei todellakaan ole muuta kuin numeroita, yleensä jos jonkun vanhemman tytön kanssa ei klikkaa, on syynä jokin muu kuin ikä. Suurin osa omista ystävistäni on toki Suomessakin ollut aina muutaman vuoden vanhempia, niin myös täälläkin. Se, että ihmiset tulevat tänne au paireiksi eri ikäisinä johtuu suurimmaksi osaksi varmaankin erilaisista koulutusjärjestelmistä. Suurin osa suomalaisista tuntuu olevan 19-20-vuotiaita, mutta esimerkiksi kanadalaiset ja amerikkalaiset usein muutamia vuosia vanhempia. Suomessa kun oikeastaan ainoa järkevä väli lähteä au pairiksi taitaa olla lukion jälkeisinä vuosina.

Sitä ei oikein aina itsekään muista kuinka paljon muitakin ihmisiä tämän vuoden aikana elämäänsä saa muiden au pairien lisäksi.

Ensimmäisenä tottakai mieleen tulee host family. Edellisessä perheessä asuessani en todellakaan olisi ikinä voinut kuvitella sanovani hostfamilyä perhettä 'toiseksi perheekseni'. Nyt on tilanne aivan toinen. Olen todellakin osa tätä perhettä, ja nytkin kun kirjoitan tätä sängyn pohjalta aivan kamalassa flunssassa, on koko perhe pitänyt minusta huolta kuin omasta lapsestaan. Lisäksi koen olevani osa koko tämän perheen sukua, mikä tuntuu todella hyvältä. Hostmomin äidin olen tavannut jo useaan otteeseen ja tullaan erittäin hyvin toimeen hänen, sekä hostmomin isän kanssa. Lisäksi hostdadin äiti hieman kauempaa on tällähetkellä viikon ajan täällä kyläilemässä, ja voi miten inspiroiva ihminen hän onkaan! Kyseessä on siis kahdeksankymppinen maailmanmatkaaja, joka oli juuri Etelä-Afrikassa bestiksensä kanssa. Olen kuullut niin hienoja tarinoita hänen elämästään ja kun näkee kuvan tämän ikäisestä ihmisestä ratsastamassa jättimäisellä afrikan norsulla leveä hymy kasvoillaan pitäen tiukasti kiinni edessä istuvan safaroppaan vyötäröstä, ei voi muuta kuin olla vaikuttunut. Kaikki perheen isovanhemmat tuovat kovasti mieleen omat mummit ja vaarin ♥

Oman perheen lisäksi sekä Sinillä että minulla on täällä tavallaan myös toiset perheet, nimittäin toistemme hostfamilyt. Olemme kumpikin koska tahansa tervetulleita toisen luoksi kylään, tai vaikkapa yöksi oli se sitten keskellä viikkoa tai viikonloppuna. Sinin perhe kutsui minut heidän kanssaan joululounaallekin, koska kuulemma olen osa heidän perhettään. Eräs perjantai-ilta me taas vietettiin täällä meillä, kun juhlimme perhetuttavan poispääsyä sairaalasta ja hänen vaimonsa synttäreitä erittäin sekalaisella seurakunnalla, joka oli kuin suoraan Mondern Family -tvsarjasta.

Viime lauantaina meillä oli isot juhlat, nimittäin W:n 6-vuotissynttärit. Edellämainittujen isovanhempien lisäksi tapasin juhlissa

♥ kuubalaisen, juuri naimisiin menneen tanssinopettajan ja hänen raskaana olevan vaimonsa
♥ aasialaisen naisparin ja heidän kaksospoikansa
♥ sairaalasta päässeen luusyövästä paranevan miehen
♥ pienen kohta neljävuotiaan pojan, joka sairastaa erittäin vakavaa synnynnäistä lihassairautta
♥ ja monia monia kauniita lapsia ja perheitä

Aina välillä sitä vaan herää siihen, kuinka suuri rikkaus on tutustua näin moniin erilaisiin ihmisiin. Tiedän, että Suomeen palattuani voin todellakin sanoa minulla olevan toinen perhe täällä Australiassa oman rakkaan Suomi-perheeni lisäksi.

♥ Elli



2015/12/02

CHRISTMASSY THOUGHTS

Eilen oli ensimmäinen päivä. Ensimmäinen joulukuuta. Tämä kuukausi tarkoittaa siis tietysti lunta ja pakkasta, pimeitä iltoja, kynttilöitä, pipareita, joulutorttuja, glögiä, kauneimpia joululauluja, jouluvaloja, omaa pientä joulukuusta mulle ja Helmille, pikkujouluja, joulukinkkuhaaveilua, tonttulakkeja, lahjojen ostoa, joulukalenteria...


Mutta. Eilen ei ollut pelkästään ensimmäinen joulukuuta, vaan Australian kesän virallinen ensimmäinen päivä. Ei ole paljon lunta tai pakkasta näkynyt ja illoistakin on tulossa koko ajan valoisampia. Yhden pahan piparin olen syönyt ja puolikkaan joululaulun kuunnellut. Erilainen joulukuu tulossa siis!

Olen niin jouluihminen kuin voi vain ihminen olla. Normaalisti alan laskemaan päiviä jouluun syyskuussa ja viimeistään marraskuussa on jo joulufiilis täysillä päällä. Tänä vuonna en oikeastaan ole edes yrittänyt päästä joulufiilikseen, onhan se aika vaikeaa kun ulkona paahtaa aurinko ja toppatakin sijasta vakkariasuste on bikinit. Tajusin myös yhtäkkiä, ettei mulla ole edes joulukalenteria! Loppujen lopuksi päädyinkin tekemään sen itse enkä itselleni vaan mun rakkaille pojille.......

Sain siis eilen idean pienestä joulumielenvirityskalenterista, jonka ensimmäinen 'luukku' on pieni, vajaan metrin korkuinen, joulukuusi ja kirje joulupukilta. Joka päivä pojat saavat kuuseen uuden koristeen ja viimeisenä päivänä loppuhuipennuksena pienet tähtivalot. Koska sain tämän idean eilen ja illalla väkersin 'luukkuja', saivat pojat tänään kahden ensimmäisen päivän luukut. Voi sitä hämmästyksen määrää kun ovella odotti joulukuusi ja kirje ihka oikealta joulupukilta Suomesta asti!




Tällaisilla pienillä jutuilla koitan saada itsellekin joulumieltä, ja eiköhän se sieltä pikkuhiljaa tule kun sunnuntaillekin on kivoja itsenäisyyspäivän suunnitelmia Sinin ja Hannan kanssa. Linnanjuhlat jää tältä vuodelta ainakin livenä välistä mutta aiotaan sen sijaan katsoa Joulutarina ja syödä suomalaisia herkkuja. Parin viikon päästä Etelän Ristin Seurakunta järjestää myös kauneimmat joululaulut täällä Sydneyssä, joten luultavasti sinne on mentävä!




Niinkuin host-äitikin totesi, mulla on koko loppuelämä aikaa nauttia suomalaisista jouluista lumen keskellä, joten otetaan nyt kaikki irti joulusta täällä! En malta odottaa oikeaa aussijoulua!

Ihanaa, ihanaa joulukuuta, make the most of it whereever you are!

♥ Elli

P.S. Täällä on muutamia taloja koristeltu Amerikan malliin lisäyksenä vielä pieni mauttomuustwisti.... Siinä vaiheessa kun pihamaalla on viisi erilaista välkkyvää elementtiä sanon minäkin sen olevan little too much! Voisinkin käydä jonakin iltana kuvailemassa niitä pimeän tultua.

2015/11/24

JERVIS BAY

Tästä tarinasta tulee pitkä kuin nälkävuosi, joten ottakaa kuvanmukainen asento ja nauttikaa!!


Viime viikonlopusta piti tulla alunperin ihan normaali, dinneriä ja ehkä lauantai-iltana ulos Manlyyn, ja sunnuntaina sitten perinteinen citypäivä. Hostmom kuitenkin kyseli keskiviikkona suunnitelmia ja päädyttiin puhumaan kaikista paikoista joissa haluttaisiin käydä. Ykkösenä mulla listalla oli tällä hetkellä Jervis Bay, mutta tyttöjen kanssa oli ollut vähän vaikeuksia löytää kaikille sopivaa viikonloppua. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa hostmom sitten olikin suunnitellut Sinille ja mulle pienen viikonloppuroadtripin, johon sisältyi mm. yö autossa. Why not?

Kiama




Pienen sumplimisen jälkeen järjestyi auto käyttöön ja eikun lauantaiaamuna matkaan! Jervis Bay sijaitsee noin 3-3,5 tunnin ajomatkan päässä rannikkoa alaspäin ajettaessa. Jervis Bayn Hyams Beachilla sanotaan olevan whitest sand of the world ja tämähän me haluttiin päästä näkemään. Roadtrippiä me alettiin suunnittelemaan tarkemmin vasta autossa matkalla kohti määränpäätä, mikä ei siis ole sitten yhtään tyypillistä mulle tai Sinille. Molemmilla olikin pääasiassa vaan halu saada pieni irtiotto kotoa. Päätettiin suunnata Huskisson-nimiseen paikkaan Jervis Bayllä, jonka lähellä Hyams Beachkin sijaitsee.

Matkanteko kesti meillä vähän pidempään kuin navigaattori sanoi, sillä tämän uuden no worries -asenteen siivittäminä pysähdeltiin matkalla aina jos siltä tuntui. Pysähdyttiin muunmuassa pienessä Kiaman kylässä, jossa on turistinähtävyys nimeltä Blowhole. Napattiin siellä myös kahvit ja käytiin vessassa erään kahvilan melko yllättävässä toilettiratkaisussa :D

Sporttiset miehet ottakee yhteyttä!


normi vessaratkaisu kahvilalle!



Blowhole, huomatkaa mittasuhteet kuvan ihmisistä!

Perillä Huskissonissa ajettiin ensimmäiselle leirintäalueelle (ei ihan vielä oltu tarpeeksi rohkeita nukkumaan autossa ilman aitoja ympärillä) ja hyvällä tuurilla saatiin campingalueen viimeinen vapaa paikka. Ei nimittäin tiedetty etukäteen Huskissonissa olevan juuri sinä viikonloppuna Husky Triathlon, jonka takia majoitukset olivat melko tukossa! Campingalueella näkyi jos jonkinnäköisiä asumusviritelmiä, mutta muuten aikalailla sama meininki kuin Suomessa. Hyttyssavut haisemaan ja kortinpeluuta etuteltassa!



Lauantaina sitten vaan asetuttiin aloilleen ja kierreltiin paikkoja. Illalla vähän ennen auringonlaskua käytiin hakemassa fish&chipsit ja niiden, sekä loppujen matkaeväiden ja tottakai viinipullon kanssa suunnattiin romanttiselle rantapicnicille. Viihdyttiin rannalla siihen asti että pilkkopimeässä ei enää nähnyt edes omia ruumiinosia ja kylmäkin alkoi tulla. Kömmittiin sitten Hondan takapenkeille ja takakonttiin tehtyyn sänkyyn ja nukuttiin parhaat unet aikoihin! Muutaman kerran sai ovea aukoa ettei happi lopu, mutta suosittelen lämpimästi tätä asumisratkaisua kaikille budjettimatkailijoille ($16/hlö)!







Sunnuntaina mentiin aamiaiselle erääseen kylän kahviloista keskelle triathlonkuhinaa, jonka jälkeen suunnattiin White sand walkille ihailemaan mm. Hyams Beachia. Koettiin muutamia extremehetkiä off-reiteillä kallioilla hyppiessä kun tajuttiin osuneemme rapujen reviirille! Kuvat puhukoot sunnuntaipäivästä puolestaan.

aamunäkymät autosta, bongaa lintu!















Iltapäivällä mentiin vielä kiertelemään Booderee National Parkiin ja sitten illanedellä lähdettiin ajelemaan kotiin. Paluumatkakin otti oman aikansa, kun muutaman kerran valittiin vikareitti ja seuraava kääntymispaikka oli 21 km päässä. Ei kauheasti naurattanut kun siinä vaiheessa valkeni myös ettei Australiassa juurikaan käytetä katulamppuja vaikka rajoitus olisi 110 km/h. Matkalla ohitettiin myös tosi hauskannimisiä paikkoja, muunmuassa Bombo, Minnamurra ja Jamberoo (terkut Jambolle ♥).



Tällainen extempore-tyyppinen reissu oli niin mukavaa vaihtelua! Ihan hyvä oppia vähän tällaistakin asennetta sen ainaisen stressaamisen, suunnittelun ja organisoinnin lisäksi. Suurin osa reissuista tulee kyllä varmasti olemaan tasantarkkaan aikataulutettuja oman mielenrauhan säilyttämiseksi, mutta toivotaan että mukaan mahtuu vielä muutama tämänkin tyyppinen matka! Kuvien karsiminen oli todella vaikeaa, ja tottakai jälleen kerran paikka oli moninverroin ihmeellisempi paikanpäällä. Toivottavasti jotain tästä välittyi myös kuvista.

Ihanaa viikkoa rakkaat ystävät ja sukulaiset ja mahdolliset muut lukijat!♥

♥ Elli