Koin itse varsinkin lukioaikana olleeni aikalailla vahvaa keskitasoa englannin kielessä, mutta tänne tullessa sitä vasta tajusi kuinka kova taso ja vaatimukset Suomessa on. Omasta kielitasostaan huolissaan olevat, älkää murehtiko turhaa, olette parempia kuin luulettekaan!! Alkuvaiheessa sainkin monesti kuulla kuinka hyvää englannin puhumiseni oli vaikka tuntui että lähinnä mongersin menemään suomalaisten urheilijoiden tyyliin. Noista kommenteista saikin ihan hirveästi lisää itseluottamusta!
Aluksi tuntui, että moni asia jäi sanomatta, koska a) kun olin saanut lauseen muotoiltua päässä, oltiin jo siirrytty seuraavaan aiheeseen tai b) en kokenut asiani olevan niin tärkeä että jaksaisin alkaa miettimään, miten sen ilmaisisi. Myöhemmin onneksi tajusin, että parempi vaan alkaa puhumaan vaikkei oikein tiedä mihin lopulta päätyy. Samalla tyylillä mennään siis kuin suomeksikin :D
 |
| kohteliaisuusjutuissa oli myös vähän opeteltavaa :D |
Oon oppinut paljon uusia sanoja, sellaisia jota ei koulussa opeteta, puhumattakaan sanonnoista. Lisäksi aussiaksentti pääsee tarttumaan väkisinkin, näin aluksi yksittäisten sanojen kautta. Ja mikä rikkaus onkaan tuntea niin paljon ihmisiä eri maista, jotka puhuvat kaikki englantia omalla ihanalla tavallaan! Taitaakin mun englannin kieli olla yksi sekamelska tämän vuoden jälkeen :D
Puhumisen lisäksi englanti alkaa tulla myös alitajuntaan, monesti ajattelen englanniksi ja voin vaikka vannoa että näin yhden unen englanniksi. Suomea puhuessa meinaa joka kolmas sana olla enkkua tai joku finglish-väännös. Vaikeinta onkin vaihdella englannin ja suomen kielen välillä! Jotkut sellaiset sanat, jotka on tottunut sanomaan aina englanniksi on vaan paljon helpompaa jatkaa samalla linjalla suomea puhuttaessakin, esimerkiksi drop off ja pick up.
Siitä aussienglannista sen verran, että täällä lyhennetään kaikki mahdolliset (breakfast - brekkie, sunglasses - sunnies, presents - pressies) ja mahdottomat sanat (afternoon - arvo, public holidays - pub hols). Ehkä isoin yksittäinen asia mikä erottaa australianenglannin muista, varsinkin amerikanenglannista, on -er päätteen lausuminen a:na (water - 'wota', summer - 'samma'). Aussienglanti on tosi letkeää, vaikka siinä onkin paljon vaikutteita brittienglannista. Haha tämäpä tällaisena varsin vakavasti otettavan empiirisen kielitutkimuksen yhteenvetona!
Tämä taitaa olla yksi mun lempparilausahduksista tällä hetkellä. Ja aika tottahan tuo on, ei sitä itse aina muista edes ajatella, kuinka arvokasta on osata puhua useampaa kieltä. Englanninkielisten kun ei yleensä yksinkertaisesti tarvitse opetella muita kieliä. Täällä ollaankin ihmetelty ihan huuli pyöreänä Suomen koulutusjärjestelmää, joka on mahdollistanut munkin yhteensä neljän kielen (ainakin jonkinlaisen) osaamisen.
Tärkeintä englannin puhumisen kehittymisen kannalta ei kuitenkaan ole uusien sanojen oppiminen tai lausumisen kehittyminen, vaan itseluottamus. Ennen esimerkiksi ulkomailla ravintolassa tilausta tehdessä kävin oman puheenvuoron päässä läpi varmaan 15 kertaa ettei vaan menisi pieleen (puheenvuorolla tarkoitan esim. lausetta 'water, please'). Tämän vuoden jälkeen minkäänlainen arkipäivän englanninkielinen tilanne ei varmasti aiheuta sykkeen nousua. Erinäisiä asioita englanniksi hoidettuani tuntuu esimerkiksi vakuutusasioiden, lääkärikäyntien tai muiden 'vaikeiden' asioiden hoitaminen suomeksi ihan lastenleikiltä. Voin nimittäin kertoa että ei ollut aivan helppoa käyttää lasta lääkärissä, kun kenelläkään ei ollut hajuakaan mikä oli vialla, eikä oma lääketieteellinen sanasto ole ihan parhaimmasta päästä :D
Tämä on yksi niistä arvokkaista asioista mitä saan tästä kokemuksesta. Tästä on varmasti hyötyä opiskeluissa ja töiden hakemisessa, samanlaista varmuutta keskusteluun ei varmasti saa vaan koulunpenkillä istumalla!
♥ Elli
P.S. Parasta on yrittää opettaa jollekin suomea...
