2015/10/21

HOW ARE YOU?

Good, thanks, vastaan jo automaattisesti, and you? Kuulen ja kysyn kysymyksen kymmeniä kertoja päivän aikana, enää se ei tunnu ihan niin kummalliselta ja tungettelevalta kuin aluksi. Loppujen lopuksi eipä siinä tule paljoa paljastaneeksi itsestään kun nuo muutamat sanat sanoo, ja lopputuloksena on hyvä mieli kummallakin osapuolella. Nykkyään tuntuu jo melkeinpä ikävältä jos esimerkiksi kaupan kassaa ei mun kuulumiset kiinnosta... Muunmuassa tässä asiassa oon kehittynyt kahden kuukauden aikana!!

Maanantaina tuli siis kuluneeksi tasan kaksi kuukautta siitä kun saavuin tänne Australian maaperälle. Paljon on muuttunut siinä ajassa ja paljon tulee vielä muuttumaan seuraavien kuukausien aikana. Suurimpana muutoksena nyt ehdottomasti tämä perheenvaihto! Pian olen kaksi viikkoa asunut uudessa osoitteessa ja voi kuinka onnellinen täällä olenkaan. Ensimmäiset kaksi päivää, torstain ja perjantain, perheen entinen au pair kertoi minulle pojista ja perheen rutiineista, ja sitten olikin jo lähtö Blue Mountainsille viikonlopuksi. Kun tulin sunnuntaina takaisin, perheen äiti oli jo ehtinyt lähteä Brisbaneen työreissulle ja äidinäiti saapunut auttamaan minua maanantaiksi. Maanantaina opeteltiin Thermomixin (joka saattaa muuten mystisesti kadota kun mun on aika palata Suomeen...) käyttöä, perheen käytäntöjä ja poikien schoolrunia. Thermomix on siis laite joka käytännössä tekee kaiken, pilkkoo, keittää, höyrystää, sulattaa.... Isoimman vaikutuksen muhun tekee kuitenkin esim. sen kyky tehdä jopa manteleista muutamassa sekunnissa jauhoa!!



Tämä mun uusi perhe täällä on erittäin valveutunut ravintoasioissa ja oikeastaan kaikki mitä syödään on orgaanista, puhdasta ruokaa. Kaapit on täynnä pähkinöitä, hedelmiä, kookosta eri muodoissa, taateleita, orgaanisia öljyjä ja kymmeniä vaikeanimisiä jauheita joita en ole vielä opetellut. Jokainen aamu alkaa vihersmoothiella ja esim. mysli (CADA = coconut, almond, date, apple) tehdään itse. Täällä syödään gluteenittomasti ja mahdollisimman vähän maitotuotteita käyttäen, mutta kumpaakaan en ole kokenut hankalaksi, päinvastoin! Oma olo on tuntunut paljon paremmalta ja toivotaan että tulos näkyisi pian kropassakin ;) Näistäkin asioista poikien mummi G kertoili mulle paljon. Tuli omia mummeja ikävä, terkkuja!

Jännittävin asia mitä viime viikon maanantaina tapahtui oli autolla ajaminen. Mun työnkuvaan kuuluu täällä päivittäinen ajaminen ja saan myös käyttää autoa vapaa-ajalla. G toimi loistavana pitkäpinnaisena opettajana ja illalla kävin vielä host dad P:n kanssa ajelemassa. Nyt reilu viikko ajoa takana ja tuntuu jo tosi luontevalta, just tuossa koitin mielikuvaharjoitella itseä autonrattiin vasemmalle etupenkille ja huhhuh ei onnistu enää :D Ekalla ajolla pyyhkijät meni päälle useammin kuin vilkku mutta juuri muita ongelmia ei ollut! Pieniä hahmottamisvaikeuksia tosin kun auto on noin 5 kertaa leveämpi ja pidempi mihin olen Suomessa tottunut... Mutta niin sitä vaan nykyään ajellaan parkkihalleissakin, mitä en Suomessa kertaakaan tehnyt!


Loppuviikko menikin sitten suhteellisen normaalisti lukuunottamatta sitä, että host mom K oli poissa kuvioista torstai-iltaan asti. Voisin melkeinpä tehdä jossain vaiheessa postauksen mun normaalipäivästä, mutta viikko sujuu suunnilleen näin: maanantaina ja tiistaina molemmat pojat koulussa, mun työaika suunnilleen 7-9am ja 2:30-6pm. Toisena päivänä teen ruokaostokset, vaikka nyt aluksi olen kyllä joutunut käymään toisen kerran loppuviikosta kun aina on jotain unohtunut... Keskiviikosta perjantaihin mulla on 3v J mun kanssa koko päivän ja  kohta 6v W on koulussa. J:llä on keskiviikkoisin uinti ja torstaisin gymnastics joten noissa touhuissa menee yleensä puolet päivästä valmisteluineen. Lisäksi J nukkuu vähän vaihtelevasti päivästä riippuen vajaan tunnin päikkärit. Muu aika meillä onkin sitten aikaa tehdä mitä ikinä keksitään, mennä puistoon, omalle uima-altaalle, piknikille, rannalle, shoppailemaan...



Viime viikolla tein töitä myös lauantaina (ja sain siitä kivat rahat jee säästäminen edistyy), kun vanhemmilla oli kummallakin ensiapukoulutus heidän hengenpelastusvapaaehtoistyötä varten. Yleensähän en viikonloppuisin työskentele ja nytkin poikien mummi G tuli loppupäiväksi mun elämää helpottamaan. G asuu noin tunnin ajomatkan päässä ja käy melko usein täällä. Perheen toinen mummi on vähän vanhempi mutta sen ei saa antaa hämätä, tämä kahdeksankymppinen teräsmuori lomailee nimittäin tällä hetkellä Afrikassa bestiksensä kanssa!!



Viikonlopun aikana näin myös kavereita niin Manlyssä kuin Cityssäkin. Sunnuntaina käväistiin mm. Night Noodle Marketeilla ja Newtown-nimisessä kaupunginosassa. Sunnuntaipäivä tosin ei sitten alkanutkaan ihan niin kivasti :D Olen ajellut täällä lasten/opiskelijoiden bussikortilla suomalaisen opiskelijakortin voimin. Oikeastihan se ei ole tuohon hommaan pätevä, mutta lastenlippu on puolet halvempi normaalista... Kahteen kuukauteen ketään ei ole kiinnostanut tuon taivaallista mikä lippu mulla on, mutta sunnuntaina eräällä pysäkillä oli kunnon lippupartio ja kiinnihän siinä jäätiin itse teossa! Eikun ulos bussista ja kyyneleet silmiin. Ei auttanut, $200 tiketti saapuu kotiin tällä viikolla. Kuulemma voin valittaa 'tuomiosta', koska oon ollut täällä niin vähän aikaa enkä voinut välttämättä tietää sääntöjä. No pääsenpä testaamaan omaa uravalintaa!

Maanantai ei sitten myöskään ollut ihan se mun päivä., Huomasin aamulla että mun puhelin oli edellisenä iltana jakanut netin koneeseen ja mun torstaina lataamasta 3,5Gt:stä oli kulunut 3,1Gt... No tästä on ystäväni Sinin mukaan suunta vaan ylöspäin!!

Parempaa onnea ja mukavia päiviä sinne kaikille! x

♥ Elli


2015/10/18

BLUE MOUNTAINS DAY II

Lauantai-iltana päätettiin osan tytöistä kanssa herätä aamulla katsomaan auringonnousua. Vähän ennen kuutta soi herätyskellot ja viisi unista tyttöä kiskoi sanaakaan sanomatta vaatteet päälle ja kameran kaulaan. Haluttiin nähdä auringonnousu nimenomaan Three Sisters -nähtävyyden luona, joten sinne piti kävellä noin 20 minuuttia. Loppujen lopuksi melkein juostiin tämä matka, kun meinasi näyttää siltä että myöhästytään vaikka oltiinkin meille kerrotussa aikataulussa. Tulipahan kunnon aamureippailu! Aamulla näköalapaikalla oli vain muutama muu ihminen meidän lisäksi. Kuvailtiin ja ihasteltiin siellä kymmenisen minuuttia ja lähdettiin takaisin hostellille nukkumaan pariksi tunniksi.





Three Sistersin takana on tarina Katoomban kolmesta prinsessasta, Gunnedoosta, Wimlahista ja Weemalasta. Yhtenä päivänä naapuriheimosta lähetettiin pahiksia sieppaamaan prinsessat, ja Katoomban varsinainen 'Clever Man' päätti sitten muuttaa tyttäret kiviksi suojellakseen heitä. Valitettavasti ukko meni ja kuoli taistelun tiimellyksessä eikä voinut palauttaa prinsessoja ennalleen. Siellä ne sitten vieläkin töröttävät, Three Sisters.








Herättiin uudelleen yhdeksän aikoihin ja kokkailtiin aamupala samalla kaavalla kuin lauantainakin. Osa porukasta halusi mennä vähän helpommalle reitille katsomaan erästä pienempää vesiputousta, jossa oli myös mahdollisuus uida. Me muut lähdettiin kiertämään Three Sistersin aluetta.






Näköalapaikalla oli huomattavasti enemmän ihmisiä kuin aamutuimaan, ja taisivat kyllä lähes kaikki olla aasialaisia. Erään aasialaisen sanoin "we Asians, we are everywhere!"

yksi gondoleista





Reitti alkoi kevyellä 900 portaalla alaspäin. Alkupätkä portaista näytti ihan todella pahalta ja pelottavalta mutta loppujen lopuksi oltiin kaikki sitä mieltä, että edellisen päivän portaat olivat paljon rankemmat! Alas päästyämme käveltiin sademetsän/metsän keskellä suhtkoht tasaista reittiä. Oltiin päätetty ottaa gondolin tapainen systeemi takaisin ylös ja näin myös tehtiin. Ehkä elämäni huonoiten käytetyt $16! Matka kesti noin 45 sekuntia ja samat näköalat näki ihan ilmaiseksikin. No, mutta päästiinpä ainakin ylös! Yhteensä koko tämä reissu kesti ehkä muutaman tunnin.







 Käytiin myös pikaisesti aboriginaalien kulttuurikeskuksessa, mutta aboriginaalien show'hun olisi pitänyt maksaa monta kymppiä, joten katseltiin vaan taidetta ja turistikrääsää. Hostellille palattuamme napattiin pakatut laukut ja odoteltiin toista porukkaa, kunnes sitten oli aika ottaa juna takaisin kohti cityä.





Ihana viikonloppu ja ihania uusia tuttavuuksia! Tämäkin reissu toteutettiin siis sillä tavalla, että Sinin kanssa laitettiin Sydney au pairs -facebookryhmään viestiä, ketkä olisivat halukkaita lähtemään tuona viikonloppuna mukaan. Oltiin ajateltu että saadaan kasaan ehkä noin 4 hengen porukka, mutta loppujen lopuksi meitä olikin sitten kahdeksan! Mietittiin ehkä aluksi vähän että mitähän tästä tulee noin isolla porukalla, mutta tosi kivasti saatiin kaikki toimimaan ja oltiin suurinpiirtein yksimielisiä kaikesta. Näitä lisää siis!

♥ Elli



2015/10/14

BLUE MOUNTAINS DAY I

Päätin jakaa tämän Blue Mountains -reissun kahteen eri postaukseen, tässä ensimmäinen!

Perjantaina illalla lähdettiin junalla 7 muun au pairin kanssa kohti Blue Mountainsia. Tällä kertaa edustusta oli Suomesta (x3!!), Kanadasta, Jenkeistä, Saksasta, Briteistä ja Norjasta. Saatiin ihan mahtava porukka kasaan ja juttu luisti heti alusta asti, vaikka muutamaa tytöistä en ollut ennen tavannutkaan. Junamatka Blue Mountainsille Sydneystä kesti noin kaksi tuntia. Perillä matkanjohtajan (arvatkaa kuka) johdolla marssittiin YHA-hostelliin (arvatkaa ketkä hoiti majoituksen), jonne oli noin 10 minuutin kävelymatka juna-asemalta. Alunperin olin vähän kyseenalaistanut löytyykö Katoomba-nimisestä kylästä edes kunnon ruokakauppaa, mutta vielä mitä! "Kylästä" löytyi Coles, Woolworths ja Aldikin (vertaa CityMarket, Prisma ja Lidl), sekä Target ja kymmeniä kahviloita ja pikkukauppoja. Hostellissa meitä vastassa oli yövahti Rob (tai Bob, jompikumpi :D) joka ystävällisesti kertoi meille hyviä vinkkejä viikonlopun ohjelmistoon päätyen aina taxfilenumberin tärkeyteen (tämähän ei koske au paireja..) ja turvallisuuteen yöelämässä. Kun sitten päästiin liukenemaan paikalta, mentiin melko pian nukkumaan aamun aikaisen herätyksen takia. Huoneessa oli neljä kerrossänkyä, eli juuri kahdeksan nukkumapaikkaa. Hostellista sen verran että jos Blue Mountainsille on joku suuntaamassa, valitkaa ehdottomasti Katoomban YHA hostel! Maksettiin kahdesta yöstä $65/tyttö elikkä noin 40 euroa. Hostellissa oli yhteinen keittiö, jossa oli myös osasto FREE FOOD. Kaikki toimi tosi hyvin, mistään ei valitettavaa! Ainoa ihmetyksen aihe olivat muut asukkaat. Oltiin kaikki ajateltu muidenkin olevan suunnilleen meidän ikäisiä, mutta alakerran oleskelutilassa hengaili pääosin keski-ikäisiä ja sitä vanhempaa väkeä.

Lauantaina herättiin kaikki seitsemältä ja suunnattiin hostellin alakertaan keittiöön, ja kokkailtiin aamupalaa yhdessä. Siitä sitten kiiruhdettiin kaupan kautta 10 minuutin junamatkalle kohti Wentworth Fallsia. Tarkoituksena oli siis Rob/Bobin vinkkien avulla patikoida katsomaan Wentworth nimistä vesiputousta ja tehdä pieni lenkki siellä. Lähdettiin matkaan Darwinin mukaan nimettyä reittiä pitkin ja tällä alkupätkällä luonto oli välillä todella karua ja kuivaa ja välillä taas vehreää!





Meitä oltiin varoiteltu käärmeistä ja hämähäkeistä ja jostain syystä erehdyin valitsemaan paalupaikan tälle meidän vaellukselle. Muutaman erittäin hengenvaarallisen kirkumista aiheuttaneen läheltäpititilanteen (mm. jonkun eläimen jätöksistä pölähtävän kärpäsparven) jälkeen päästiin kuitenkin sinne itse vesiputoukselle! Jo matkalla oli näkynyt pienempiä putouksia, jotka oikeastaan tekivät minuun suuremman vaikutuksen. Eipä me paljoa aikaa taidettu uhratakaan tämän the vesiputouksen katseluun ja kuvailuun!

Wentworth Fall, huomaa ylhäällä menevä kaide niin saa vähän mittasuhteita.

Vesiputouksen vieressä olevalta näköalapaikalta avautuivat aivan uskomattomat näkymät! Ei ole tämä tyttö aiemmin nähnyt vastaavaa, joku aika meni ihan vaan tuijotellessa. Ei sitä oikein saanut edes kuviinkaan kunnolla, menkää ja nähkää itse. Vietettiin tällä look-outilla varmaan 20 minuuttia ottaen kuvia toisista (tyttöporukassa reissaamisen hyvät puolet :D) ja maisemista.


Kun sitten maltettiin jatkaa matkaa, päätettiin kiertää 'pieni' lenkki 'muutamine' portaineen (voin muuten sanoa että pelotti). Loppujen lopuksi koko vaelluksen kilometrimääräksi kertyi lähemmäs 12 km. Tästä matkasta varmaankin noin 10 kilometriä oli portaita alas tai ylös.. Mukavassa seurassa jutellen matka kuitenkin meni todella nopeasti! Loppumatkalla ilmasto oli paljon miellyttävämpi, sillä suurin osa reitistä kulki jonkinlaisen sademetsän keskellä. Välillä piti kulkea pienten vesiputoustenkin läpi! Lopulta päädyttiin piknikalueelle ja syötiin lounas, jonka jälkeen otettiin bussi takaisin hostellille.

Nämä kaks oli koko ajan hyppimässä aitojen väärälle puolelle kuvaamaan.. :D








Huhhuh, raskas reissu, mutta todellakin antoi enemmän kuin otti! Välillä piti oikein pysäyttää ajatukset ja miettiä että täällä sitä ollaan, Australian sademetsässä ja vuorilla.







Hostellilla levättiin hetki ja suunniteltiin loppupäivää. Päätettiin lähteä kiertelemään kylää ja tekemään visiitti paikalliseen kulttuurimuseoon. Museo sinänsä ei ollut kummoinen, mutta sopi paremmin kuin hyvin loppupäivän aktiviteetiksi, sen verran väsyneitä oltiin kaikki. Takaisin hostellille päästyämme istuttiin ulkona ja juotiin lasi viiniä. Ensimmäiset nuoremmat asukkaatkin bongattiin ja hengailtiin hetki heidän kanssa ennen dinnerin kokkailua. Oltiin päätetty mennä helpoimman kautta ja väsättiin pastacarbonaraa, valkosipulipatonkia ja salaatti. Ja voi että oli hyvää!



Perjantai-iltana oltiin myös päätetty pitää TimTam tasting, Australiassa kun ollaan. Tässäpä yksi asia jota ikävöin varmasti Suomessa, TimTamit!! Tastingissä voiton taisivat kyllä viedä ihan ne originaalit versiot..



Pelailtiin myös Aliaksen kaltaista peliä, mikä oli hieman hankalaa pelin ollessa brittiläinen ja osallistujien kuudesta eri maasta. Vaihdettiinkin sitten superhauskaan Hands Up -peliin joka saattaa joillekin olla tuttu Ellen Degeneres showsta!

Ei sitten lopulta valvottu ihan kamalan myöhään, sillä osa meistä päätti herätä aamulla kirjaimellisesti ennen auringonnousua...

♥ Elli