Kun tulin perheeseen, kaikki vaikutti hyvältä. Vanhemmat olivat mukavia, ja kerran host dad sanoikin että sellaista asiaa/ongelmaa ei ole olemassakaan joka ei puhumalla ratkeaisi. Lapset oli mukavia, varsinkin vanhempi. Nuorempi sai välillä ihan hillittömiä raivokohtauksia, johon vanhemmat vastasivat antamalla kaiken mitä lapsi sillä hetkellä halusi. Tämäkään ei sen suuremmin kuitenkaan häirinnyt. Ehkä ensimmäisen viikon jälkeen alkoivat ongelmat lasten kanssa. Olin ajatellut nuoremman olevan se hankalampi tapaus, mutta loppujen lopuksi en tiedä kumpi on vaikeampaa, se että karjutaan vai se että ei puhuta mitään. Ei sanaakaan. Vanhempi tytöistä siis päätti olla puhumatta minulle lainkaan, ja jos häntä yritin esimerkiksi aamutoimissa auttaa, sain vastaukseksi ininää, kitinää, huutoa ja tönimistä. Tytöt myös lietsoivat toinen toisiaan puhumaan mulle aina vaan ilkeämmin ja ilkeämmin. Taisivat tehdä sopimuksenkin, etteivät vastaa mun tervehdyksiin tai hyviin huomeniin.
Perheen profiilissa aupairworldissa tosiaan luki, että heillä on ollut au paireja ennenkin. Aika äkkiä kuitenkin tuli juuri tyttöjen käytöksen myötä selväksi että näin asia ei ole. Ilmeisesti heillä oli ollut jonkunlainen nanny aiemmin, mikä on kyllä täysin eri asia.. Tämä vinkkinä tuleville au paireille, jos ette halua kaivaa verta nenästä menkää sinne kokeneeseen perheeseen!!
En myöskään kokenut kuuluvani osaksi perhettä ja suurimmat syyt siihen olivat seuraavat:
Ensimmäisinä iltoina olin niin väsynyt kaikesta uudesta, että menin usein vain omaan huoneeseen ja aikaisin nukkumaan. Ajattelin tämän muuttuvan, kunhan saan asetuttua kunnolla. Kuitenkin usein töiden päätyttyä host mum sanoi jotain tyylillä 'thanks Elli, you can go now'. Ei tuon jälkeen sitten paljon muuta tule mieleen kuin lähteä johonkin tai mennä omaan huoneeseen. Pian alkoivat myös host dadin työajat selvitä: työpäivät kestivät poikkeuksetta aamukuudesta iltakahdeksaan. Suurimman osan ajasta tuntuikin kuin olisin tullut yksinhuoltajaperheeseen.
Kotona Suomessa olen tottunut syömään joka päivä kerran, joskus useamminkin, yhdessä koko perheellä. Tässä perheessä lapset söivät dinnerin 5pm aikaan, jolloin myös minulla oli mahdollisuus syödä. Ruokailu tapahtui silloin keittiön apupöydällä, tai vaihtoehtoisesti jos lämmitin ruuan itselleni myöhemmin, söin sen sitten omassa huoneessa. Host vanhemmat söivät kahdestaan host dadin tullessa kotiin töistä. Omasta mielestäni ja mitä olen muiden au pairien kanssa jutellut, on illallinen yleensä se hetki kun kerrotaan päivän kuulumiset ja muutenkin keskustellaan. Ja juuri siitä tulee se osa perhettä -fiilis.
Yksi isoimmista tekijöistä perheenvaihtoa (alunperin..) miettiessä oli työajat. Yleisimmin au pairit työskentelevät ma-pe päivisin tai aamuisin ja iltapäivisin/iltaisin. Tiesin jo etukäteen että työaikoihini täällä kuuluisivat myös viikonloput, mutta käsitin että saisin edes joko lauantain tai sunnuntain vapaaksi eikä töitä olisi joka viikonloppu. Rehellisesti sanottuna en myöskään tajunnut tai ajatellut kunnolla loppuun asti, että lähes jokaisella muulla au pairilla on viikonloput vapaana. Loppujen lopuksi mulla oli joka viikko tasan yksi vapaapäivä, joka oli maanantai (jolloin kaikki muut oli töissä), ja työtunteja kaksi siellä ja toiset kaksi täällä. Esimerkiksi, jos jonakin perjantaina olin illan vapaa, olin sitten töissä lauantaiaamuna. Millekään viikonloppusuunnitelmille tai -reissuille ei siis jäänyt mitään tilaa. Viikonlopuilta sain myös tasan saman verran palkkaa kuin arkipäiviltäkin.
Useimmat au pairit saavat palkkaa tietyn kiinteän summan viikolta, mikä on mun mielestä nyt toisenlaisen kokemuksen jälkeen paljon parempi. Sain siis palkan tuntien mukaan, jolloin ei tehnyt mieli tehdä (ainakaan kaikkien noiden inhottavien juttujen jälkeen) mitään ylimääräistä. Tällöin myös työajan ollessa ohi koin, ettei mua enää haluttu hengailemaan perheen kanssa. Olin siis pelkästään työntekijä.
Olin ajatellut au pairin työn olevan suurimmaksi osaksi lasten kanssa olemista ja siinä sivussa siivoamista ja ruuanlaittamista. Varsinkin viimeiset viikot olin kuitenkin lähinnä talon siivooja ja kokki. Loppujen lopuksi tässä perheessä tuo passasikin minulle paremmin kuin hyvin, sillä en kerta kaikkiaan tiennyt mitä tehdä tai miten toimia kyseisten lasten kanssa (oon myös alkanut nauttia ruuanlaittamisesta ihan eritavalla täällä, siitä lisää myöhemmin).
Muutaman kerran sain myös kuulla täydellä volyymilla host mumilta kuinka huonosti hoidin erinäisiä asioita. Siinä vaiheessa kun eräänä iltana sitten sain vinkin mennä omaan huoneeseen ja googlettaa 'how to get in control with children', päätin, että nyt riittää. Seuraavana aamuna ilmoitinkin että työsopimuksessa lukevan kahden viikon varoitusajan päästä lähden. Tässä vaiheessa olin kyllä etsinyt jo uutta perhettä, mutta mikään ei vielä ollut varmaa. Ainoana varmana asiana tiesin että haluan pois.
Loppujen lopuksi tuosta parin päivän päästä kaikki asiat järjestyivät. Sain uuden perheen täältä Northern Beaches -alueelta, (johon juuri halusinkin jäädä) ja aloitan siellä ensi viikon torstaina 8.10. Tämän viikon olen asustellut vielä täällä ensimmäisen perheen talossa yksin perheen ollessa reissussa. Sain kuitenkin ystävällisen (...) pyynnön poistua talosta ennen kuin he tulevat takaisin, eli huomisesta lähtien majailen sitten Sinin ja Sinin ihanan hostperheen luona vajaan viikon! Näin niillä asioilla on tapana järjestyä, t. Elli
On ollut ihana huomata kuinka niin monelta au pairilta on saanut vertaistukea tässä asiassa ja nimenomaan niitä vertailukohtia normaaliin au pairin elämään. Loppujen lopuksi yllättävän moni täälläkin on itse vaihtanut, tai tuntee jonkun joka on vaihtanut perhettä. Ennen ajattelin sen olevan vain omaa huolimattomuuutta ja sitä, ettei ole ottanut perheestä tarpeeksi selvää. Asia ei todellakaan ole näin. Pelkän Skypen ja sähköpostin välityksellä ei vaan voi saada selville kaikkia asioita, ainoastaan pintaraapaisun ja kiiltokuvapuolen perheestä. Kukapa sitä nyt haluaisikaan heti läväyttää kaikkia huonoja puolia esille.
Perhettä on ollut niin paljon helpompaa etsiä täältä käsin, kun on voinut käydä tapaamassa perheitä heidän kodeissaan. Muutamasta perhe-ehdokkaasta jäi vaan sellainen hassu fiilis ja onneksi luotin itseeni niissä tapauksissa! Mun tuleva perhe oli ehkä neljäs jonka tapasin ja perheessä on 5- ja 3-vuotiaat pojat, äiti ja isä. Vanhempi on koulussa ma-pe ja nuorempi preschoolissa (? oon niin hämmentynyt näistä eri nimityksistä, on kindyä, jacarandaa preschoolia ja schoolia) ma-ti. Vähän jänskättää tuo lasten sukupuoli kun mulla on lähinnä kokemusta pikkutyttöjen leikeistä ja tukanlaitosta, mutta monet sanoo että pojat on itseasiassa helpompia kuin tytöt. Pojat oli kyllä niin suloisia kun tapasin heidät, varsinaisia hurmureita! Viikonloput on kaikki vapaat, paitsi jos sovitaan babysittingistä etukäteen. Tästä extratyöstä maksetaan sitten palkka tuntimäärän mukaan. Sekä perheen äiti että isä ovat kumpikin viestitelleet ja soitelleet melkein päivittäin, mikä tuntuu tosi kivalta. He myös sanoivat että saan soittaa milloin tahansa jos on inhottava olla täällä ja he voivat tulla hakemaan minut pois jos tarvii. Hassu sattuma myös, että heillä on ollut aikaisemmin au pair Oulusta, maailma sen kuin pienenee... :D
Seuraava infona varsinkin perheelle ja sukulaisille: kaikesta tästä huolimatta mulla on asiat täällä tosi hyvin!! Kun kaikki muut osa-alueet elämässä täällä rullaa niin hyvin kuin vain voi rullata, ei tuollainen pikkiriikkinen juttu kuin huono perhe edes vaikuta sen suuremmin mielialaan. Kaikki vieläkin hyvin siis, älkää huolehtiko turhaan, kun en minäkään!! (huomatkaa kuinka järkyttynyt edelleen oon tästä mun persoonanmuutoksesta...)
Nyt vaan toivotaan että kaikki sujuu uuden perheen kanssa hyvin, wish me luck!! Sitä ennen kuitenkin pitkä viikonloppu+muutama päivä Sinin kanssa, jee ♥
♥ Elli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti