ROAD TRIPPING / NZ

Kokonaisuudessaan meillä oli Uudessa-Seelannissa vähän aikaa, ja tämä siksi, että niin raha kuin aikakin oli tälle reissulle rajallista, ,ja ajateltiin olevan järkevämpää olla halvemmassa Aasiassa kauemmin kuin kalliissa Seelannissa. Mutta uberkuskimme Jackin oppien mukaan käytimme tässäkin BUT sanan sijasta sanaa AND:

We are travelling New Zealand but and we don't have much time.


Pieni joogaelli mun sisällä haluaa myös kehottaa kaikkia kokeilemaan tätä omassa ajatustyössä, ihan huikea ero!

Tiedossa ennätyspaljon tekstiä ja vielä enemmän kuvia, jos luet loppuun asti, aussilaisittain, 'you're a legend!'.

Keskiviikkona käytiin nappaamassa meidän Hyundai i30 (voin muuten suositella jos joku tarvii pikkuautoa, äiti ja isi vaikka mulle kesäksi?) lentokentältä ja suunnattiin kohti Milford Sound nimistä paikkaa. Linnuntietähän välimatkaa ei ole kuin noin 70 km, mutta kiitos Uuden-Seelannin kattavan maantieverkoston matka autolla on n. 290 km.

Loppumatka Milford soundille oli jotain aivan uskomatonta, mutkitteleva vuoristotie kymmenien jättisuurten kallioiden huipuilta laskevien vesiputousten keskellä. Mentiinpä me pieni pätkä yksisuuntaista tietä vuoren sisälläkin! Koko reissun ainoa sadepäivä sattui tälle päivälle, ei oikein vieläkään voida uskoa meidän tuuria. Vesiputouksethan on upeimmillaan kun sataa tai juuri sateen jälkeen kun niissä virtaa paljon vettä, joten tällä kertaa sade tuli kuin tilauksesta. Täältä mulla ei oo edes kuvia, tämä on vaan pakko nähdä omin silmin! Oikeastaan ei sitten ikinä nähty itse Milford Sound vuonoa, koska sinne olisi pitänyt ostaa jonkunnäköinen cruise. Tehtiin ainakin Hannan kertoman mukaan oikea ratkaisu kun tyydyttiin vaan ihailemaan vesiputouksia matkan varrella. Ajeltiin sitten takaisin suuntana jo ohittamamme Te Anau.

Lähdettiin siis tosiaan rempseästi liikkeelle ajatuksella nukkua autossa kolme ja puoli jäljellä olevaa yötä (sopu sijaa antaa ja säästö se on pienikin säästö, mitä näitä nyt on), ja näin me sitten myöskin ajeltiin auto low cost hintaluokan leirintäalueelle joka paljastuikin melkoisen lowiksi kun ei löydetty mitään mihin maksaa ja parkkeerattiin auto sitten vaan mahdollisimman lähelle naistenhuonetta (huussia). Kellon lähentyessä seitsemää kipattiin nopeasti pavut ja tonnikalat wraplättyjen sisälle ennen pimeän tuloa ja vaihdettiin evening wear päälle. Meillähän oli käytännössä kaikilla yksi asu koko reissulla (mulla lenkkarit, trikoot, collegepaita ja fleecetakki) jota sitten varioitiin vaihtamalla sukkia ja alusvaatteita ja aika nopeasti muodostuikin vitsiksi kysyä joka käänteessä "what are you going to wear?" johon vakiovastaus oli "this".

Lyhyesti sanottuna elämäni pisin yö takana heräiltiin puoli seitsemältä ja todettiin yhteen ääneen että tämä oli tässä, ensimmäisellä wifillä varattaisiin hostellit lopuille öille. Tunnin päästä koko juttu jo nauratti kun kävi ilmi miten jokainen oli vuorotellen herännyt ja luullut muiden nukkuvan kuin pienet enkelit, vaikka tosiasiassa heräiltiin kaikki puolen tunnin välein. Autoakin siinä käynnisteltiin muutamaan otteeseen lämmityksen toivossa.

Seuraavana kohteena meillä oli Lake Wanaka, jossa viivyttiin yksi yö. Ajettiin auto Roys Peak -vaelluksen (sama ongelma kun Hannalla, mikä on hiking/hike suomeksi? Patikointi?) juurelle. Sitä ennen tehtiin vielä tehostoppi, jolla muun muassa syötiin lounas, vaihdettiin vaatteet, käytiin puskapissalla ja letitettiin tukat.

Oltiin Ben Lomondin jälkeen varauduttu pahimpaan, mutta oikeastaan reitti Roys Peakille ei ollut niin paha kuin ajateltiin. Matkalla saatiin seuraa suloisista lampaista ja tuntuukin että valtaosissa mun kuvista oli yksi tämän eläinryhmän edustaja :D Vähän ennen huippua pysähdyttiin jälleen yhdelle 'kuvaustauolle' eli hengähtämään ja tavattiin brittimies ja -nainen ja irlantilainen mies. Jo tällä stopilla naurettiin varmaan 5 minuuttia putkeen näiden sankareiden jutuille (brittihuumori on ihan huippua, samoin aksentti!!) ja kun tavattiin huipulla uudelleen pidettiin melkein tunnin mittainen evästauko heidän kanssaan. Miehistä toinen oli breikin ottanut lakimies ja irkkumies esitteli itsensä 'my name is Donul, like donut without a 't''. Hän taas oli välivuotta pitävä alakoulun opettaja.

Pidettiin pienet kuvaukset huipulla ja lähdettiin kirjaimellisesti juoksemaan alas, rinnettä oli melkein hankalampi kävellä kuin juosta. Siellä me kuuden hengen ryhmärämä sitten juostiin lampaiden keskellä repuista kiinni pitäen alas, oli varmaan aikamoinen näky! Pakko tähän väliin hehkuttaa miten huippua porukkaa Uudessa-Seelannissa oli liikkeellä, tuli taas niin kiitollinen olo siitä että saa tavata näin paljon erilaisia ihmisiä.

Varattiin siis meidän kahden seuraavan yön majoitukset mäkkärissä wifillä 5 minuutin taustatyön jälkeen, ja Adventure Queenstownin jälkeen Wanakan hostelli oli melkoinen järkytys :D Hostellissa ei varmaan sinänsä ollut mitään vikaa, totuttiin vaan liian hyvälle Queenstownissa, ja sen jälkeen hämähäkinseitit suihkussa ja sotkuinen pieni keittiö ja erillisessä rakennuksessa sijaitseva vessa ei oikein napannut. No tässä vaiheessa kyllä yhteen ääneen todettiin minkä tahansa olevan parempi kuin auto, ja Haleyn sanoin meidän piti nukkua yö autossa että osattiin arvostaa Wanakan hostellia!

Seuraavan päivän suunnitelmissa oli oikeastaan hyvin pitkälle pelkkää ajamista pienillä stopeilla, joista ensimmäisenä oli Lake Wanakan 'the tree'. Olihan se aika vaikuttavan näköinen, ja jo aamukahdeksalta paikalla oli kasa aasialaisia kameroineen.

Seuraavaksi suunnattiin sitten Franz Josef Glacierille, joka on siis jäätikkö Uuden-Seelannin länsirannikolla. Monet sanovat että ainoa oikea tapa nähdä jäätikkö on lentää sinne helikopterilla, minkä esim. Hanna teki. Me ei kuitenkaan haluttu kuluttaa satoja kopterilentoon, kun kenellekään jäätikön näkeminen ei ollut must see -listalla. Ajettiin parkkipaikalle, josta lähti lyhyt kävelyreitti jolta jäätiköstä pystyi näkemään pienen palan. Oli aika hieno näky kun autosta katsellessa pilvissä oli juuri jäätikön kohdalla aukko, mutta kun saatiin kamerat käteen, pilvet olivat liikkuneet jo jonkin verran...

Tämän jälkeen ajettiin kirjaimellisesti läpi koko maan toisella rannikolla sijaitsevaan Kaikouraan, josta oltiin varattu motellihuone. Ja tällä kertaa aina positiivinen Haley sanoi että meidän piti nähdä tämä motelli, että pystyttiin arvostamaan edellistä hostellia :D Meidän huone haisi kummalliselle, vessassa oli jättiötökkä ja peittoja ei ollut. No käytiin sitten vuokraamassa peitot respasta $3/kpl ja nukuttiin yö ja lähdettiin kiireesti aamulla jatkamaan matkaa.

Ajettiin kymmenisen minuuttia paikkaan, jossa pitäisi nähdä hylkeitä ja vesiputouksia. Ja siellähän niitä köllötteli kallioilla! Oltiin jo tästä ihan haltioissaan, mutta kun käveltiin vähän matkaa metsän sisälle, fiilis parani entisestään. Kymmeniä hylkeitä hyppeli pienessä joessa ja vesiputouksen alla. Yksi jopa uskaltautui tulemaan meidän lähelle ja antoi pieniä pusuja. Ja kaikki tämä ihan ilmaiseksi, nämä onnelliset hylkeet peittosivat sata-nolla kaikenmaailman eläintarhan eläimet! Kun hypättiin takaisin autoon nähtiin vielä kymmenisen delfiiniä hyppimässä meressä. Kuin siistiä.

Alunperin tarkoitus oli ajaa suoraan Lake Tekapolle, mutta todettiin Christchurchin olevan melkeinpä meidän reitin varrella ja poikettiin sitten siellä. Ajeltiin kaupungissa ja syötiin lounasta Botanic Gardenseilla. Oli kiva nähdä vähän isompi kaupunki, vaikkei Christchurch loppujen lopuksi tuntunutkaan juuri Oulua isommalta. 

Uusiseelantilaisia kutsutaan nimellä Kiwi, joka on myös lintu, joka ei osaa lentää. Uusiseelantilaiset kiivit oli myös parhaita mitä oon maistanu!!

Tekapolla taas käytiin kuuluisalla 'church of the Good Shepherd' -nimisellä kirkolla, ja jos totta puhutaan olin odottanut vähän vaikuttavampaa näkyä maan kauneimmaksi tituleeratulta kirkolta. Olin odottanut karumpaa ja jotenkin yksinäisempää kirkkoa järven rannalla ja sen sijaan kirkolla pyöri pari bussilastillista turisteja. Järvi oli itsessään kyllä todella kaunis ja todella sininen! Jalat edelleen palautumattomina kahdesta vuoresta, kävelyn sijaan ajettiin autolla korkealle kukkulalle, josta näki koko järven ja ylikin.

kuva matkanvarrelta, nähtiin sitten sattumalta Mount Cook!

Illaksi ajettiin kotiin eli Queenstowniin, josta ei kuitenkaan valitettavasti saatu huonetta samasta hostellista, mutta toisesta tosi kivasta kuitenkin. Sitten maanantaiaamuna olikin aika palauttaa auto, hypätä lentokoneeseen ja suunnata takaisin Sydneyyn!

Uudessa-Seelannissa ajamisesta sen verran, että kaikki sujui todella hyvin! Kilometrejä kertyi suunnilleen 2200 ja ajettiin siis Sinin kanssa matkat puoliksi parin tunnin vuoroissa. Voi kyllä nyt sanoa että ajaminen missään olosuhteissa ei oo enää ongelma kummallekkaan, semmoisia teitä tuli ajeltua! Serpentiinitietä vuoristossa, kapeaa jopa yksisuuntaista tietä, jossa toisella puolella on kallionseinämä ja toisella puolella meri tai järvi, tavallista maantieajoa, pitkiä matkoja ja yksisuuntaisia siltoja. Auton vuokraaminen oli ihan tosi hyvä valinta meille, kun meillä ei sitä aikaa niin hirveästi ollut. Sai pysähdellä aina kun näki kauniin paikan, ja suunnitelmia oli helppo muuttaa. Kuunneltiin koko Ed Sheeranin tuotanto läpi varmaan seitsemän kertaa ja laulettiin mukana mitä kummallisimmissa biiseissä. Kaikkinensa tosi onnistunut road trip!! En tiedä johtuiko siitä tosiasiasta, että meidän heipat Haleylle alkoi lähestymään, mutta Uudesta-Seelannista lähteminen tuntui jotenkin todella haikealta. Maa, johon palaan varmasti vielä uudelleen.

Huomenna jatketaan matkaa aikaisin aamulla Sufrers Paradiseen, Byron bay on myös kohdellut meitä erittäin hyvin!!

♥ Elli

P.S Jos jotakin kiinnostaa, tässä vielä linkki meidän reittiin klik!