REALITY OR JUST A SHOW?

Huom. saattaa sisältää juonipaljastuksia!!

Noniin, tuli se sitten tämäkin päivä kun vihdoin Ylen Au pairit Australiassa jaksot tuli ulos. Ajattelin nyt vähän avata ajatuksia tästä aiheesta kun liippaa kerrankin joku reality omaa elämää. Hauska sattuma, että sarjaan etsittiin just silloin au paireja kun itsekin aloin etsimään perhettä. Ei tosin sitten kertaakaan käynyt mielessä että itse hakisin ohjelmaan, ei kertaakaan.

Aluksi mietin, etten todellakaan voi katsoa yhden yhtä jaksoa realityä 'omasta elämästä', varsinkaan kun olin kuullut niin paljon kaikenlaista aikaisemmista kausista. Noh tässä sitä nyt sitten ollaan, kyyneleet silmissä viimeisen jakson jälkeen vähän reilu vuorokausi siitä kun kaikki jaksot ilmestyivät Yle Areenaan :D

Aloinkin katsomaan sarjaa vaan provosoitumismielessä (samoin kuin vaikka Temptation Islandia, uudet parit on nyt muuten julkistettu :D). Olin lukenut etukäteen juonipaljastuksia ja henkilökuvauksia, joiden perusteella koko sarja vaikutti melko epätoivoiselta jenkkityyliin pyrkivältä realitykyhäelmältä miestennielijöineen ja uskovaisine hihittelijöineen. Löytyypä sieltä yksinhuoltajaäitiperheessä työskentelevä poika-aupairikin! Salkkarimaisten juonipaljastusten (au pair deittailemassa toisen host isää, toisen au pairin host äiti deittailemassa samaa host isää, kissatappeluita...) jälkeen päätin että pakkohan tätä on alkaa seuraamaan ihan vaan viihdearvon takia. Ensivaikutelma tyypeistäkin oli kollegani Sinin sensuroimattomia sanoja lainatakseni: 'saatanan lahopäitä kaikki'.

Niille, joilta koko sarja on mennyt ohi, kyseessä on siis 9-osainen tositv neljästä au pairista Australian Sydneyssä, elikkäs samoissa maisemissa ollaan missä täällä itsekin pyörin. Juonipaljastusten jälkeen olin vähän kauhuissaan siitä, että nyt kaikki sukulaiset ja kaverit ja tutut luulee että tuollaista munkin elämä täällä on. Tavallaan oon kyllä jossain määrin kauhuissaan vieläkin :D Pakko nyt vähän kommentoida asioita, jotka mun mielestä ei täällä suurimmalla osalla au paireista ihan ole niin kuin sarjassa esitettiin.

Sarjassa neljästä au pairista kaksi vaihtoi perhettä ja yksi lopetti hommat kokonaan. Ottaen huomioon että heillä oli tavoitteena olla au pairina 3 kuukautta, on tämä mun mielestä hassua. Tuntuukin ettei nämä tytöt oikein olleet loppuun asti ajatelleet mitä se au pairin työ oikein on. Tai ehkä sitä sitten vaan oltiin julkisuuden perässä lähdetty vähän seikkailemaan au paireiksi tajuamatta miten paljon työ eroaa perjantai-iltojen babysittingtyöstä.

Toinen asia mikä mua järkytti oli se draaman määrä! Mun mielestä kun just se tässä au pairiudessa ja Australiassa olemisessa on ollut ihanaa, että täällä sitä turhaa säätämistä ei yksinkertaisesti ole! Täällä kun sun ei tarvi hengailla ihmisten kanssa joista et niin välitä, vaan voit valita ne ihmiset ympärille joista saat energiaa ja hyvää mieltä. Kuitenkin täällä ollaan vaan rajattu aika, niin turha kerätä negatiivisuutta ja turhaa sähläystä omaan elämään! En taida olla riidellyt tai tosissaan väitellyt täällä kertaakaan ensimmäisestä perheestä lähtemisen jälkeen. Toisaalta noilla sarjan tytöillä taisi olla ykkösprioriteettinä löytää itselleen 'söpö surffipoika Ausseista', niin kyllähän sitä jo siitäkin saa elämäänsä säätämistä kerrakseen.

Ulkonäköön liittyen pakko puhkaista tämmönen kupla kuin au pairien ulkonäkö, me (ainakaan suurin osa meistä) ei nimittäin todellakaan meikata tai kiharreta hiuksia täällä kun ollaan töissä... Oikeastaan ei meikata silloinkaan kun nähdään vapaa-ajalla toisia :D saa olla melko special occasion että mun naamasta löytää meikkivoidetta saati sitten ripsaria. Ulos lähtiessä mulla on meikkiä vähemmän kuin lukioaikana normaalina koulupäivänä. Ei myös todellakaan olla töissä 'oikeat vaatteet' päällä, vaan mulla esim. on aina vaan treenivaatteet tai kollarisortsit tai ihan vaan mitkä vaatteet kunhan ne on mukavat. Meidän mammakerhon kanssa ollaan kyllä pahempia kuin kotiäidit täällä! Toisaalta ymmärrän kyllä että kameroiden edessä kivempi olla laittautuneena.

Tosi vähänhän tuossa sarjassa myös näytettiin tätä itse työtä, mutta sitähän se tv:n tekeminen kai on, parhaat draamapalat vaan napsitaan päältä. Tavallaan kuitenkin ärsyttää, kun kerran ohjelman nimi on Au pairit Australiassa, niin olisi siinä voinut edes yhtä arkipäivää vaikka kuvailla. Nyt jäi vaan vähän semmoinen maku suuhun että au pairius on pelkkää bilettämistä ja draamaa.

Toisaalta se mikä sai mut jatkamaan sarjan katsomista oli se, että ihan samoja ongelmia näilläkin tytöillä (tällä Juholla kun ei tuntunut olevan ongelman ongelmaa, ehkä kaikkien au pairien pitäis vaan olla poikia...) kuin meilläkin. Kovasti ainakin kolahti perheenvaihtofiilikset, ja tuntemukset siitä että ei tee hommia oikein tai että ainakin joku juttu on joka kerta pielessä. Ja ne itkut tirautin sitten siinä vaiheessa kun yks au paireista näki taas Helsinki-Vantaan lentokentällä perheensä, se kun alkaa itsellä olla sen verran lähellä!

Paljon tietenkin on varmasti jäänyt myös kameroiden ulkopuolelle ja tottakai kaikki otsikot ym. on tehty mahdollisimman kärjistetyiksi. Kaiken kaikkiaan lopulta yllättävän, sanotaanko, ok sarja, mutta jos jotain asiatietoa au pairiudesta haluaa niin turha haaskata tunteja elämästä tälle sarjalle. Lähinnä toivoisin, että kaikki jotka tätä sarjaa katsoo laittais semmosen tietynlaisen suodattimen päälle, niin kai se on kaikenlaisten tosi-tv-ohjelmien kanssa. Tähän onkin nyt hyvä päättää tämä viiltävä syväanalyysi aiheesta Ylen Au pairit Australiassa. Ugh.

♥ Elli