2016/01/07

DO YOU SPEAK ENGLISH?

Ennen tänne tuloa oli ihan muutama asia mitä stressata. No siinä kävi sitten niin etten muistanut edes stressata 'vieraan' kielen puhumista kuin vasta paria viikkoa ennen lähtöä. Eniten jostain syystä jännitti automatka lentokentältä uuteen kotiin ja käytiinki Sinin kanssa muutamaankin otteeseen läpi miten siinä todennäköisesti tulee käymään (huom. jostain syystä aina näissä kuvitelluissa keskusteluissa Sini ja minä puhuttiin intialaisella aksentilla :D).

Koin itse varsinkin lukioaikana olleeni aikalailla vahvaa keskitasoa englannin kielessä, mutta tänne tullessa sitä vasta tajusi kuinka kova taso ja vaatimukset Suomessa on. Omasta kielitasostaan huolissaan olevat, älkää murehtiko turhaa, olette parempia kuin luulettekaan!! Alkuvaiheessa sainkin monesti kuulla kuinka hyvää englannin puhumiseni oli vaikka tuntui että lähinnä mongersin menemään suomalaisten urheilijoiden tyyliin. Noista kommenteista saikin ihan hirveästi lisää itseluottamusta!

Aluksi tuntui, että moni asia jäi sanomatta, koska a) kun olin saanut lauseen muotoiltua päässä, oltiin jo siirrytty seuraavaan aiheeseen tai b) en kokenut asiani olevan niin tärkeä että jaksaisin alkaa miettimään, miten sen ilmaisisi. Myöhemmin onneksi tajusin, että parempi vaan alkaa puhumaan vaikkei oikein tiedä mihin lopulta päätyy. Samalla tyylillä mennään siis kuin suomeksikin :D

kohteliaisuusjutuissa oli myös vähän opeteltavaa :D


Oon oppinut paljon uusia sanoja, sellaisia jota ei koulussa opeteta, puhumattakaan sanonnoista. Lisäksi aussiaksentti pääsee tarttumaan väkisinkin, näin aluksi yksittäisten sanojen kautta. Ja mikä rikkaus onkaan tuntea niin paljon ihmisiä eri maista, jotka puhuvat kaikki englantia omalla ihanalla tavallaan! Taitaakin mun englannin kieli olla yksi sekamelska tämän vuoden jälkeen :D



Puhumisen lisäksi englanti alkaa tulla myös alitajuntaan, monesti ajattelen englanniksi ja voin vaikka vannoa että näin yhden unen englanniksi. Suomea puhuessa meinaa joka kolmas sana olla enkkua tai joku finglish-väännös. Vaikeinta onkin vaihdella englannin ja suomen kielen välillä! Jotkut sellaiset sanat, jotka on tottunut sanomaan aina englanniksi on vaan paljon helpompaa jatkaa samalla linjalla suomea puhuttaessakin, esimerkiksi drop off ja pick up.

Siitä aussienglannista sen verran, että täällä lyhennetään kaikki mahdolliset (breakfast - brekkie, sunglasses - sunnies, presents - pressies) ja mahdottomat sanat (afternoon - arvo, public holidays - pub hols). Ehkä isoin yksittäinen asia mikä erottaa australianenglannin muista, varsinkin amerikanenglannista, on -er päätteen lausuminen a:na (water - 'wota', summer - 'samma'). Aussienglanti on tosi letkeää, vaikka siinä onkin paljon vaikutteita brittienglannista. Haha tämäpä tällaisena varsin vakavasti otettavan empiirisen kielitutkimuksen yhteenvetona!



Tämä taitaa olla yksi mun lempparilausahduksista tällä hetkellä. Ja aika tottahan tuo on, ei sitä itse aina muista edes ajatella, kuinka arvokasta on osata puhua useampaa kieltä. Englanninkielisten kun ei yleensä yksinkertaisesti tarvitse opetella muita kieliä. Täällä ollaankin ihmetelty ihan huuli pyöreänä Suomen koulutusjärjestelmää, joka on mahdollistanut munkin yhteensä neljän kielen (ainakin jonkinlaisen) osaamisen.

Tärkeintä englannin puhumisen kehittymisen kannalta ei kuitenkaan ole uusien sanojen oppiminen tai lausumisen kehittyminen, vaan itseluottamus. Ennen esimerkiksi ulkomailla ravintolassa tilausta tehdessä kävin oman puheenvuoron päässä läpi varmaan 15 kertaa ettei vaan menisi pieleen (puheenvuorolla tarkoitan esim. lausetta 'water, please'). Tämän vuoden jälkeen minkäänlainen arkipäivän englanninkielinen tilanne ei varmasti aiheuta sykkeen nousua. Erinäisiä asioita englanniksi hoidettuani tuntuu esimerkiksi vakuutusasioiden, lääkärikäyntien tai muiden 'vaikeiden' asioiden hoitaminen suomeksi ihan lastenleikiltä. Voin nimittäin kertoa että ei ollut aivan helppoa käyttää lasta lääkärissä, kun kenelläkään ei ollut hajuakaan mikä oli vialla, eikä oma lääketieteellinen sanasto ole ihan parhaimmasta päästä :D

Tämä on yksi niistä arvokkaista asioista mitä saan tästä kokemuksesta. Tästä on varmasti hyötyä opiskeluissa ja töiden hakemisessa, samanlaista varmuutta keskusteluun ei varmasti saa vaan koulunpenkillä istumalla!

♥ Elli

P.S. Parasta on yrittää opettaa jollekin suomea...




4 kommenttia:

  1. Moikka! Täällä kirjoittelee Oulusta yks tämän vuoden Kastellin abi!
    Sun blogia hetken aikaa jo lukeneena voin sanoa, että tykkään ihan hirmusesti!:) Paljon kivoja kuvia ja sopivasti tekstiä. Ihanaa, että kirjoitat myös niistä hankalista hetkistä ja just niistä vaikeistakin fiiliksestä, mitä aupairina joutuu kohtaamaan!
    Mä oon itsekin todella vakavasti harkinnut mahdollisesti ensi syksynä lähteväni jonnekin päin maailmaa (jos siis lakki päähän keväällä saadaan..) aupair-hommiin ja siksi haluaisinkin tietää, että onko Aussit semmonen maa mitä voisit todella suositella? :) Entä millasia tietoja esitit itsestäsi perhettä etsimään lähtiessä? Voiko esittää myös omia toiveita (hostit esim. olisi innokkaita esittelemään kohdemaan kulttuuria tms), entä esititkö sä mitään erityisiä toiveita nimenomaan hosteilta? Oon myös ymmärtänyt, että muistakin aupaireista löytää helposti kavereita?

    Tiedän, että vähän aikasissa ollaan, mutta ihanaa, jos osaat vastata edes jotain! Niin kivaa vuotta sulle vielä sinne, oot ainakin mua inspiroinut hurjasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos ihanasta kommentista!!

      Voin oikeastaan puhua vaan Sydneystä, mutta suosittelen kyllä ainakin tämän kaupungin perusteella Ausseja!! Varsinkin jos haluaa kylmää ilmastoa pakoon ;) Sydney on kaupunkina aivan valtavan iso ja monipuolinen, löytyy biitsejä ja ihan kaupunkikaupunkiakin ja tosi paljon erilaisia kaupunginosia. Hirveästi tekemistä!! Ausseissa myös on tosi paljon au paireja, että ihan senkin puolesta tänne on helppo tulla. Kun muistaa olla vaan itse aktiivinen kavereita etsiessä ei pitäisi olla mitään ongelmaa löytää niitä. Facebookista löytyy jopa eri kaupunginosille omat aupairien sivut!
      Tein profiilin aupairworldiin (suosittelen!) ja siinä taisi olla kolme kohtaa, 'kirje' perheelle, about me, ja miksi haluat au pairiksi (tai jotain tuon tyylistä). Kertoilin noissa kaikki harrastuksista ja tulevaisuuden ajatuksista lähtien työkokemukseen lasten kanssa ja myös joitain asioita mitä toivon perheeltä. Jos esimerkiksi sanoo olevansa järjestelmällinen ja siisti siinä tavallaan samalla esittää toiveen, että perhekin olisi suhtkoht siisti. Voit aivan hyvin kirjoittaa toiveita!! Kun joskus sitten teet profiilin kannattaa vilkuilla vähän minkälaista tekstiä muilla on - kopioimatta kuitenkaan!! Profiilin kirjottaminen tuntui aluksi ihan mahdottomalta mutta kun sen saa alulle on jo voiton puolella. Parasta on tehdä siitä tarpeeksi kattava kuitenkaan jaarittelematta.

      Tsemppiä abivuoteen ja nauti lukiosta!! :)

      Poista
  2. Silloin kun mä aloin puhua englantia arkikielenä mä tein just tota samaa lauseen kääntämistä ja miettimistä päässä ja siinä vaiheessa kun se lause oli valmis niin koko tilanne oli ohi tai muuttunut :D Nykyään pölötän ihan omiani ja varsinkin kaikista läheisimpien ihmisten kanssa mun lauseet saattaa olla vaan ihan älytöntä mongerrusta ja mua vaan naurattaa kun en saa sanottua asiaani. Ihmeellisesti sitä kyllä taipuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. En mä ehkä pari vuotta sitten olisi uskonut lukevani akateemisia tekstejä englanniksi päivittäin mutta kyllä sekin näköjään sujuu!

    Mun on jostain syystä tosi vaikeaa vaihtaa suomesta englantiin tai toisinpäin. Muiden kielien kanssa pystyn aika helposti vaihtamaan englantiin mutta suomen kanssa se vaan jotekin töksähtää? Ja jotkut asiat kuulostaa vaan yksinkertaisesti fiksummilta englanniksi enkä mä osaa enkä halua käyttää niide suomenkielisiä vastikkeita kun ne kuulostaa ihan pöljiltä :D

    VastaaPoista
  3. Moi! Oon vähä myöhäs koska tää blogi on tehty tyylii 2016 nyt o 2023 kahdeskymmenes seitsemäs syyskuuta eli ei niin paljoo aikaa ennen 2024. En ole edes lukenut tätä koko blogia koska ei jaksa mutta oon kattonu noita kuvia. Oon somalialainen (syntynyt suomessa) ja aloin puhua normaalisti englantia kotona kolme vuotiaana. Mun äiti osaa hyvin suomenkieltä mutta ei englannin kieltä. Mua aina alkaa naurattaa kun mun äiti edes yrittää puhua englantia. Kenen kanssa puhun englantia jos mun molemmat vanhemmat eivät osaa englantia? No mulla on yksi sisarus ja se on mun isosisko. Me ei tiedetä mistä me ollaan tai miten me ollaan alettu ymmärtämään ja puhumaan englantia, meidän teoria on että me ollaan katsottu youtubesta barbie videoita niin paljon että me alettiin ymmärtämään englannin kieltä ja alettiin puhumaan sitä normaalisti. Me ei tietysti katsota enää mitään barbie videoita mutta me kyllä puhutaan aina englannin kieltä. Me ei melkein ikinä puhuta yhdessä somalian tai suomenkieltä. Oon aina nykyään snäpissä tai tiktokissa mutta mä aina lähetän sille videoita jotka on englannin kielisiä. Monet luulevat minua semmoseksi tyypäksi joka kattoo cringe videoita yt shortsissa. Mulla on ollu 2022-2023 semmonen identity crisis mut tyylin kanssa. Emt oonko stockholm style, clean girl, vanilla girl, downtown girl, old money style, coconut girl, cinnamon girl, coquette girl? EN TIEDÄ. Mutta mun mielestä oon noi kaikki mixed up. Pinterest on auttanjt mua TOSI PALJON. Mä rakastan tota sovellusta. Oon kiitollinen koska mun äiti ostaa mulle kaikkea mitä mä haluan. Olisko se puhelin, kalliit kengät, apple watch, ipad, uggit, Lululemon vaatteita tai sähköpotkulauta. Vaikkei hän tiedä mitä mun tyyli oikein on hän aina yrittää arvata mistä mä tykkään. Hän aina katsoo mitä mä laitan päälle kouluun niin se voi katsoa mistä mä tykkään ja voi ostaa mulle samankaltaisia vaatteita. Rakastan mun äitiä sen takia että hän yrittää oppia englantia sen vuoksi että se voi puhua minun kanssa koska se on yksi mun arki kielistä. Hän yrittää järjestää minulle maailman parhaita synttärijuhlat.

    VastaaPoista