BALI

Terkkuja täältä Balin lentokentältä! Tultiin tänne tosi hyvissä ajoin ja check inissä kuultiin että koko kenttä on jostain meille tuntemattomasta syystä suljettu kymmeneen asti (lennon piti olla 9.20pm) ja meidän lento Kuala Lumpuriin tulisi viivästymään. Vähän aikaa sitten saatiin tieto, että lento tulee olemaan nelisen tuntia myöhässä, niin nyt on sitten hyvää aikaa päivitellä kuulumisia tänne!!

Puolitoista viikkoa sitten oli siis aika sanoa heipat aussielämälle ja lentää Balin Kutalle, meidän ensimmäiseen Aasian kohteeseen. Laskeuduttiin hiljaiselle Ngurah Rain lentokentälle myöhään yöllä, taidettiinkin olla ainoat ihmiset kentällä. Jäätiin rahanvaihtamisen kanssa vähän jälkeen muusta ihmismassasta ja jouduttiinkin sitten heti ensimmäisen turistihuijauksen uhreiksi kun ei millään päästy taksikuskilaumasta eroon. Oltiin ajateltu ottavamme Uber hotellille, mutta kuskit kiivaasti väittivät että uusi presidentti olisi kieltänyt Ubereiden tulon lentokentän alueelle ja taksien olevan ainoa vaihtoehto. Kello oli sen verran paljon ja haluttiin vaan päästä nukkumaan ettei oikeastaan jaksettu tapella vastaan ja hypättiin sitten taksin kyytiin ja päästiin meidän ensimmäiseen lomapaikkaan, Kutalle.

KUTA/SEMINYAK

Kutasta oli meidän korviin kantautunut sen maine bile- ja turistirysänä, mutta ajateltiin sen olevan pehmeä laskeutuminen Balille. Oltiin varattu hotelli kahdeksi yöksi (n. 7,5€/yö/hlö) ja loppujen lopuksi otettiin vielä yksi yö lisää. Meillä oli siis 2,5 päivää aikaa saada tarpeeksemme 'van moor jampsuit leidi'-huuteluista ja muusta turistivilskeestä. Oltiin kuultu ihan hurjasti juttuja siitä, kuinka turistoitunut Kuta on, ja odotukset oli aika kovat tämän suhteen. Loppujen lopuksi meistä tuntui, että valtaosa Kutan ja Seminyakin alueen ihmisistä oli ihan niitä paikallisia balilaisia, joko omissa touhuissaan, liikenteessä tai myymässä turistikrääsää. Ei siellä Kutalla paljoa autenttista indonesialaista elämää nähnyt, mutta oli meillä silti kivat ensimmäiset päivät!

Käytiin mani- ja pedikyyreissä, syötiin niiiiin hyvää indonesialaista ruokaa, käveltiin ihan älyttömästi, vietettiin aikaa rannalla ja käytiin suositulla Potato Head -klubilla.

Kutasta ja sen lähialueista ei ihan hirveästi ole sanottavaa. Muistutti ehkä lähinnä Kanarian saaria tms. lomakohteita. Bali on ihan älyttömän suosittu australialaisten kesken, ja sen myös huomasi. Australialaisille oli nimittäin jopa ihan omia ravintoloitakin Aussi BBQ -ruokineen päivineen. Koitettiin parhaamme mukaan välttää kaikkea länsimaalaista ruokaa niin Kutalla kuin muuallakin, ja mentiin mitä enemmän paikallisia, sen parempi -periaatteella ruokapaikkaa valitessa.

UBUD

Sisämaassa sijaitsevasta Ubudista taas oltiin kuultu pelkkää ylistystä ja hehkutusta ja oltiin tosi innoissaan menossa sinne. Cairnsissa ollessa meidän huonekaverit olivat juuri tulleet Balilta ja antoivat ystävällisesti meille heidän balilaiset sim-kortit, joiden ansiosta voitiin käyttää nettiä muuallakin kuin wifi-alueella. Tämän ansiosta Uberoitiin sitten menemään kohteesta toiseen, ja esim. matka Kutalta Ubudiin taisi olla jotain 5 euron paikkeilla.

Canang Sari, balilaisten päivittäinen rituaali. Jokainen osa merkitsee eri asiaa, ja joskus kukkien päällä saattoi nähdä niin keksejä kuin tupakkaakin.

Enivei, oltiin siis kuultu Ubudista niin paljon hyvää, että odotukset oli melko korkealla. Odotettiin meitä vastassa olevan pieni kylä keskellä riisipeltoja ja joogastudioita, mutta melko turistimeininkiähän se Ubudissakin oli, pieni pettymys siis. Kuulemma Eat Pray Loven jälkeen Ubudin suosio on noussut huimasti. Ubud oli ainoa paikka, jossa yövyttiin hostellissa. Meidän hostelli oli tosi kiva oleskelalueineen ja uima-altaineen! Hostellilta sai vuokrattua skoottereita ja heidän kauttaan pystyi myös varaamaan jos jonkinlaista retkeä ja venematkaa.

Tämä nainen kantoi maa-ainesta päänsä päällä joka päivä meidän hostellin edessä.

Ubudissa meillä oli samaten 2,5 päivää aikaa, ja otettiin näistä päivistä kaikki irti! Ensimmäisenä päivänä käveleskeltiin 'keskusta-alueella' ja mietittiin tulevien päivien ohjelmaa. Seuraavana päivänä vuokrattiin skootteri, joka maksoi bensoineen päivineen reilun 2 euroa meiltä kummaltakin. Sini on jollain ihmeen keinolla välttynyt ajamasta skootterilla, joten minä kokeneena mopopoikana hyppäsin rattiin ja verestin muistoja muutaman vuoden takaa. Valittiin skootterointiin Ubud sen rauhallisemman liikenteen takia, mutta aika hullua se meno silti oli! Balilla oli useammassakin paikalla ikään kuin järjestysmiehiä (joopajoo siitä hommasta oli järjestys kaukana) ohjaamassa risteyksiä, mutta käytännössä liikenteessä päti viidakon lait, menee ken ehtii tai uskaltaa. Skootterilla jos et pienimmästä raosta tunkenut jonon ensimmäiseksi pois muiden tieltä sait paljon vihaisia katseita ja huutoja, indonesian kielellä tietysti. Hyvin me kuitenkin selvittiin! Balilla on siis myös vasemmanpuoleinen liikenne niin ei tarvinut ihan kylmiltään hypätä takaisin oikeanpuoleiseen ajamiseen.

Kohteina meillä skootteripäivälle oli Tegalalang Rice Terrace, Goa Gajah -temppeli ja Tegenungan Waterfall. Kaikki kohteet oli surullisen täynnä turisteja ja rahastusta, mutta jokainen niistä oli silti todella kaunis ja mieleenpainuva.

Rice Terracella meillä oli vähän ikävämpi kohtaaminen paikallisen naisen kanssa. Olin jo etukäteen lukenut tällaisilla paikoilla olevan paikallisia huijaamassa ihmisiä maksamaan hyväntekeväisyyslahjoituksia, ja kun oltiin kävelemässä lähemmäs, meitä vastaan tulikin muutama ihminen, jotka varoittivat meitä maksamasta naiselle, se ei nimittäin ole pakollista. Siellähän tämä täti sitten odottelikin ja alkoi vaatimaan meitä lahjoittamaan, ja kun ei suostuttu, laittoi hän käden eteen eikä yksinkertaisesti päästänyt meitä ohi. Käännyttiin sitten takaisin, oltiinhan me jo saatu uskomattomat näkymät ihan ilmaiseksi.

Goa Gajah -temppelille ei luonnollisesti saanut mennä lyhyissä shortseissa, joten ostettiin paikalliselta naiselta rantaräteiksi ristimämme liinat, jotka oltiin aiottu jo muutenkin ostaa. Balilla temppeleihin ei muuten naisilla ole kesken kuukautisten asiaa, kuka lienee tämänkin asian tarkistaa. Bali on muuten Indonesian ainoa saari, jonka pääuskonto ei ole islam, vaan hindulaisuus. Musta nää kaikki uskontojutut on tosi mielenkiintoisia, ja on ollu niin siistiä päästä näkemään hindutemppeleitä ja rituaaleja!

Temppelillä huomattiin pieni kyltti, to the temple, joka osoitti keskelle metsää. Lähdettiin urheasti pienelle seikkailulle ja käveltiikin kyltin mukaisesti varmaan 40 minuuttia kunnes vesiputouksen luona luovutettiin, jäi nyt temppeli löytämättä. Takaisin päästyämme paikallinen 'opas'ukkeli naureskeli hampaattomalla suullaan meille, että 'veri long wei'. Ehkä koko temppeliä ei ollut olemassakaan..

Tähän meidän matka sitten tyssäsi.

Polun varressa oli kypsymässä ihka oikea ananas!

Kolmas pysäkki oli vesiputous, joka sekin oli melko täynnä ihmisiä. Saatiin kuin saatiinkin napattua kivoja kuvia ja uitua, ja sitten alkoikin paluumatka kohti Ubudia.

Viimeiselle päivälle meillä oli suunniteltuna joogaa ja Monkey Forest. Lähdettiin aamusta suuntaamaan kohti Yoga Barn -nimistä studiota, ja voi pojat mitkä puitteet. Keskellä riisipeltoja upea studio, ja suuri sali täynnä joogaajia. Meidän ohjaaja oli ihan huippu, ja mikäs siinä joogatessa kun hiki tippuu pelkästä olemisesta ja ulkoa kuuluu välillä kukon kieuntaa. Tunti oli melko vauhdikas ja minäkin lopulta melkein onnistuin päälläseisonnassa. Jäi tosi hyvä fiilis!

No sitten siihen apinakokemukseen.... Monkey Forest on siis pieni temppelialue, jolla apinoita juoksentelee vapaasti ja josta voi ostaa niille tarkoitettua ruokaa ja syöttää niitä. Me maksettiin vaan pieni sisäänpääsy ja alettiin kiertelemään ja ottamaan kuvia ylisöpöistä apinoista. Noin 10 minuutin jälkeen Sinin istuessa eräillä portailla päätti apina metrin päästä että hei, tää ei ollutkaan nyt kiva juttu ja loikkasi hampaat tanassa Sinin käsivarteen. Ei kun vartijan avustamana verta valuen ensiapuun, jossa Sini pedille (ja minä tosiystävän tavoin ottamaan kuvia). Ensiavun lääkäri oli tosi mukava, mutta mukavuuspisteet ei paljoa pureman hoidossa auttanut. Tikkejä taisi tulla 3 tai 4, mutta onneksi apinat oli rabiekselta testattuja (ollaan kuitenkin varalta käyty ensimmäinen rokotus jo Sinille ottamassa tätä vastaan). Ihmisten kysyessä lapusta Sinin kädessä saa vastaus melko usein aikaan suunnatonta hilpeyttä, ja onhan se nyt aika hulvatonta, ketä oikeasti puree apina.... One more story to tell ja nyt tälle voi jo melkein nauraa.

Ubudin jälkeen me suunnattiin Gilin saarille, mutta kirjoittelen näistä myöhemmin lisää, oli sen verran ihana paikka että kuviakin tuli sen mukaisesti!

ULUWATU

Viimeisestä yöstä heitettiin kirjaimellisesti arvalla, Canggu vai Uluwatu, joista jälkimmäinen vei voiton. Uluwatussa meillä siis oli käytännössä vajaa päivä aikaa, mutta eipä me siellä haluttukaan varsinaisesti nähdä kuin Uluwatu Temple. Sen mukaan sitten valittiin majapaikkakin, kävelymatkan etäisyydeltä temppeliltä. Todettiin myös parhaaksi ottaa majapaikka aamupalalla, ei nimittäin ollut kovin mukavaa hommaa aamulla nälkäisenä etsiä ruokapaikkaa ja muutamia hutejakin tuli tämän takia tehtyä. Taas kerran nappivalinta, nyt uskaltaa jo sanoa, että meillä kyllä kävi tosi hyvä tuuri kaikkien Balin hotellien ja hostellien ja homestayden kanssa!

Uluwatusta Uberoitiin lentokentälle (missäs nyt olikaan se presidentti estämässä Uber-autojen pääsyn kentälle.........) ja täällä sitä nyt istutaan.

RAHA

Balista yleisesti vielä sen verran, että rahana täällä käytetään Indonesian Rupiaa, jossa 1,000,000 IDR vastaa 100 Australian dollaria. Tämä kääntyi meidän päässä siis helposti, kun viimeiset 8 kuukautta on audeilla eletty, ja euron ja audin suhdekin tullut tutuksi. Leikittiin siis reissussa miljonäärejä, kun nosteltiin rahaa automaateilta yksikkönä miljoona.

Ruoasta maksettiin Balilla halvimmillaan 15 000-25 000 IDR eli 1-2 euron verran ja kalleimmillaankin meidän ateriat taisi olla 5 euron paikkeilla. Asumuksista maksettiin aikalailla kaikista 8€ verran per yö per henkilö ja Uberit taisivat olla pisimmiltäkin matkoilta maksimissaan 5€ per hlö. Halpaa siis on, mutta eipä meillä budjettikaan ollut kovin suuri juuri tuon takia!

RUOKA

Ruoka siis oli halpaa, paljon halvempaa kuin se, että itse olisi alkanut kokkailemaan. Tykättiin erityisesti balilaisista banana pancakeista (ei niitä terveellisiä versioita), nasi gorengista, nasi campurista, mie gorengista ja gado-gadosta. Mehut oli ihan omaa luokkaansa, samoin erilaiset hedelmät.

Parasta ruokaa syötiin warungeista, eli paikallisista katukeittiöistä. Näistä ruuan sai myös paljon halvemmalla kuin 'oikeista' ravintoloista. Tottakai välillä vähän arvelutti ja käytettiin tietysti myös maalaisjärkeä paikkavalinnassa.

MUUTA

-Noin kuukausi ennen kuin meidän oli määrä tulla Balille julistettiin Indonesiaan terroriuhka. Aluksi meitä hirvitti ajatus tänne tulosta aika paljon, ja jäätiin seurailemaan tilannetta. Tosi monet ihmiset sanoivat, että Balilla on aina meneillään jotain, eikä australialaiset juurikaan lähde lomiaan perumaan tuollaisen takia. Ja toisaalta terroriuhkan ollessa päällä myös turvatoimet on luonnollisesti nostettu kovemmalle tasolle.
Kuultiin miten tiukat turvatoimet lentokentällä olisi, ja miten poliisit partioisivat siellä aseineen ja koirineen. Ei kuitenkaan ainakaan meillä näin ollut, mutta erityisesti länsimaalaisten ja turistien suosimissa paikoissa turvatoimia oli selkeästi enemmän. Esimerkiksi kun mentiin käymään Potato Head -klubilla, kaikki alueelle pyrkivien autojen pohjat tsekattiin peilien avulla ja ovella oli poliisit aseiden kanssa. Ihan turhiahan nämä huolet ei kuitenkaan oo, sillä Balin Kutalla vuonna 2002 tapahtui pommitus, jonka muistomerkkikin me nähtiin just eilen.
Joka tapauksessa, me ei tunnettu oloamme missään vaiheessa turvattomaksi ja kaikki sujui tosi hyvin ja normaalisti!

-Hanavettä ei tulisi juoda, eikä edes pestä sillä hampaita. Mekin ollaan kannettu käsidesiä joka paikassa mukana ja pidetty näistä asioista erityisen hyvää huolta sen kuuluisan Bali Bellyn pelossa. Ja hyvin ollaan pärjätty, ekan kerran pientä mahaoireilua on ollut mulla tänään ja Sinikin on kokonaan sen isommilta vaivoilta välttynyt!

-Lämpötilat Balilla oli poikkeuksetta 30 ja 40 asteen välillä, eli hiki todellakin lensi! En oo ikinä aiemmin varmaan hikoillut näin paljoa... Vettäkin tuli onneksi sen mukaisesti juotua.

-Musta löytyi ihan uusia röyhkeitä piirteitä pakon edessä. Jos saman päivän aikana halusi päästä tien toiselle puolelle, oli vaan nostettava käsi pystyyn ja käveltävä yli. Toisekseen löysin sisäisen tinkijän itsestä, oon aina luullut että oon tosi huono siinä. Täällä sai helposti hinnan tiputettua jopa neljännekseen lähtöhinnasta!

No mutta siinä vähän meidän Balin elämästä, koitan saada Gili Islands -postauksen väsättyä mahdollisimman pian, rakastuttiin siihen paikkaan nimittäin täysin.

Kohta onkin jo onneksi aika suunnata portille! Mulla on uus kirja ja Potter-leffa ladattuna ja toivottavasti sais vielä vähän nukuttuakin. Oon muuten lukenut tässä viime päivinä kolme ekaa Potteria ja nyt oon ihan hukassa mun elämän kanssa kun en saa neljättä käsiini... Pitikin mennä taas aloittamaan... En varmaan ikinä kyllästy noihin!

Laters!!

♥ Elli